Julkaistu: 13.12.2012

Zambezia

Lintukodon siipiveikot
Nuori tuulihaukka ottaa vastuuta yhteisöstä tavanomaisessa lastenanimaatiossa.

Tuulihaukka Kai varttuu huolettomana mutta yksinäisenä yksinhuoltajaisän tarkkaavaisen katseen alla Victorian huimilla putouksilla. Eräänä päivänä Kai päättää suunnata uusiin seikkailuihin ja matkaa Zambeziaan, lintujen luvattuun maahan. Täällä hän saa uusia ystäviä ja taitavana lentäjänä pääsee lintukodon legendaaristen vartijoiden kaartiin. 

Lintujen paratiisissa on kuitenkin tummia varjoja. Munavarkauksista haaveileva leguaanihirviö houkuttelee pitkänokkaiset marabut kätyreikseen ja uhkaa juonineen hotkaista koko munavaraston suihinsa.

Linnut ovat olleet pääosassa useammassakin lastenelokuvassa viime vuosina. Valiant (2005) kertoo urheasta kirjekyyhkystä, joka sankarillisesti palvelee Englannin kuninkaallista armeijaa toisessa maailmansodassa. Legenda suojelijoista (2010) kuvaa pöllöjen välistä valtataistelua, ja siinäkin pääosassa on nuorukainen, joka haluaa suojella lähimpiään pahalta. Ja sitten meillä on Rio (2011), joka esittelee 3D-tekniikan avulla huikean visuaalisen seikkailun. Tarinassa nuori papukaijapoika joutuu hankaluuksiin yhdessä tyttöystävänsä kanssa.

Zambezian tuotantomaa Etelä-Afrikka on suomalaisilla elokuvamarkkinoilla varsin eksoottinen. Elokuvassa itsessään ei ole mitään eksoottista, vaan se toistaa tuttua lastenelokuvan formaattia ja kierrättää tuttuja vitsejä.  Zambezia on melko kulunut kertomus lapsen ja vanhemman irtautumisriiteistä. Poikanen karkaa kotoa, isä rientää apuun ja vaikeuksien kautta he lopulta löytävät toisensa ja kasvavat sankareiksi.

Elokuvassa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta tarinan käsittelytapaan ei ole tuotu mitään uutta. Zambezia on toteutettu samalla simppelillä muotilla kuin monet nykyajan animaatioelokuvat. Yllättävän paljon sen tapahtumat tuovat mieleen Legendan suojelijoista.

Zambezia on paikoin varsin värikäs, ja afrikkalaisrytmit tahdittavat menoa. Silti se ei tavoita samaa maisemallista lumovoimaa kuin esimerkiksi Rio, jonka apuna toki oli 3D-tekniikka, värikäs Brasilia ja toimiva huumori. Zambezian animaatio on paikoin varsin latteaa ja jää tekniikaltaan jälkeen nykypäivän tarjonnasta. Nuoren tuulihaukan huikeat lentosyöksyt on kyllä toteutettu hienosti, mutta väistämättä miettii, miltä ne olisivat näyttäneet 3D:nä. Pari vuotta sitten ajatus ei olisi tullut edes mieleen.

Zambezia on tuttu ja turvallinen lastenelokuva, josta tietää mitä tuleman pitää: jännitystä, huumoria ja rippunen romantiikkaakin. Sanomassa kerrotaan ystävyydestä ja hyväksymisestä, urheudesta ja anteeksiannosta – niistä tutuista lasten jutuista.

Tiedot

Zambezia

Etelä-Afrikka 2012, 82 min, K7

Ensi-ilta 14.12.2012

Ohjaus: Wayne Thornley

Käsikirjoitus: Andrew Cook, Anthony Silverston, Raffaella Delle Donne, Wayne Thornley

Suomenkielisen version ääninäyttelijät: Henri Piispanen, Toni Wahlström, Markku Huhtamo, Jenni Sivonen, Pasi Ruohonen, Tommi Taurula, Petrus Kähkönen, Minna Kivelä, Henni-Liisa Stam

Alkuperäisversion ääninäyttelijät: Samuel L. Jackson, Leonard Nemoy, Abigail Breslin, Jeff Goldblum, Richard E. Grant, Jeremy Suarez, Phil Cummings, Jenifer Lewis

Musiikki: Bruce Retief

Leikkaus: Luke MacKay, Michel Smit, Paul Speirs                                              

Roolitus: Ned Lott                                                 

Lavastus: Allan Cameron                                    

Tuottajat: Stuart Forrest, Mike Buckland, Anthony Silverston, James Middleton