Julkaistu: 21.11.2012

Hotel Transylvania

Viiden vaarnan lomahelvetti
Kuva The Walt Disney Company Nordic.
Hirviöanimaatio koheltaa eteenpäin vimmaisesti mutta väsyttävästi.

Stressaako hirviön arki? Kiusaavatko kyttyräselkää ihmisten uteliaat katseet? Hotel Transylvania (2012) toivottaa monsterit tervetulleiksi kaikenkarvaisten kummajaisten lempikohteeseen. Vuodesta toiseen samat hurjat hirviöt saapuvat linnalomalle kreivi Draculan ylelliseen huomaan. 

Sesongin kuumimmat bileet voivat alkaa, vaikka linnanherraa vaivaa ylimääräinen huoli: 118. syntymäpäiväänsä valmistautuva Mavis-tytär aikoo lentää pois pesästä. Ihmisiä kammoksuva Dracula-isukki on valmis estämään pikku piikkihampaansa itsenäistymisen hinnalla millä hyvänsä. 

Idea hirviöhotellista on hauska. Antaahan se mahdollisuuksia vaikka mihin. Samassa tilassa tassuttelevat Dracula, Frankenstein ja Näkymätön mies – ihmissusista, muumioista ja zombeista puhumattakaan. Kun lähtökohtana on näin sekopäinen sillisalaatti, sopii tyylilajiksi mainiosti kreisikomedia. Kaiken tämän pitkän animaation parissa debytoiva Genndy Tartakovsky on oivaltanut aivan oikein. 

Mikä sitten mättää, kun konsepti ei tunnu toimivan? Hotel Transylvanian suurin ongelma on sen huono itsetunto. Elokuva ei uskalla rakentaa piilevän potentiaalinsa varaan, vaan se ampuu ohi ja ali kautta linjan. 

Kreivi Draculan ylisuojeleva suhde aikuistuvaan Mavis-tyttäreen ei totta vie ole mikään omaperäinen juonikuvio eikä siitä oikein mitään irti saadakaan. Reppureissaavan hipsterikundin eksyminen hirviöhotellin käytäville sinetöi tarinakaaren ennalta arvattavuuden. Seuraa yhdentekevää ja tylsämielistä touhotusta, kun isä yrittää estää nuoria hormoneja hyrräämästä. 

Määrällä yritetään korjata laatua, ja vauhdilla kompensoida sisältöä. Kyllä siinä katsojan käämit ylikuumenevat vähemmästäkin. Hotel Transylvanian kyydissä vaikuttaisi Tex Averykin normaalitempoiselta, mikä ei ole Tartakovskyn tekeleen kohdalla suositus. Vika ei piile visuaalisuudessa, vaan vitsien vähyydessä ja vimmassa, jolla ADHD-teatteria pyöritetään.  

Sen sijaan, että hahmoista otettaisiin kaikki olemassa oleva irti, tyydytään tympeään pieruhuumoriin ja kyseenalaisiin musiikkinumeroihin. Hohotusten sijaan haukotuttaa, kun läpinäkyvä juoni häviää omaan yhdentekevyyteensä kuin hiekanjyvä Saharaan. 

Muutama valopilkku sekalaiseen seurakuntaan sentään mahtuu. Ihmissusiperheen väsynyt isähukka on mainio tapaus, kuten myös läpeensä itsetietoinen Näkymätön mies. Dracula itse on vähemmän unohtumaton, mikä ei totisesti ole äänitalentti Jukka Rasilan syy. 

Suomenkielinen versio ylipäätään on jälleen kerran ensiluokkainen – kiitos esimerkiksi Markus Bäckmanin, Antti Pääkkösen ja kumppaneiden.

Tiedot

Hotel Transylvania

USA 2012, 91 min, K7/4

Ensi-ilta 23.11.2012

Ohjaus: Genndy Tartakovsky

Käsikirjoitus: Peter Baynham, Robert Smigel

Tuotanto: Michelle Murdocca

Leikkaus: Catherine Apple

Musiikki: Mark Mothersbaugh

Suomenkielisen version ohjaus: Carla Rindell

Suomenkielisissä äänirooleissa: Jukka Rasila, Petrus Kähkönen, Yasmine Yamajako, Markus Bäckman, Antti Pääkkönen, Armi Toivanen, Petri Hanttu