Julkaistu: 22.11.2012

Call Girl

Kuva Mikael Marcimain.
”Bordellisotku” 1970-luvulta puhuttaa Ruotsissa yhä.

Ruotsalaiset osaavat tehdä hyviä elokuvia jopa kuivakkailta tuntuvista aiheista. Mikael Marcimainin ohjaama Call Girl on kiehtova trilleri, jonka polttopisteessä on Ruotsin 1970-luvun poliittinen ilmapiiri ja sen uskottavuutta ravistellut korkean profiilin ilotyttöbisnes. Aihe tuntuu olevan ajankohtainen tämän tästä – ei pelkästään Ruotsissa, vaan valtaapitävien keskuudessa ylipäätään.

Vaalivuonna 1976 Ruotsissa pidetään kiihkeitä palopuheita naisten tasa-arvon ja liberaalien arvojen puolesta. Samaan aikaan kovapintainen ”bordellmamman” Dagmar Glans (Pernilla August) tekee tuottoisaa suhdetoimintaa myymällä seksiä ministereille, poliitikoille, tuomareille ja poliisipäälliköille. Hän välittää valtaapitäville päiväpanoja ja järjestää villejä juhlia, joissa seksiä tarjoavat naiset ovat osa ohjelmaa.

Yksi Dagmar Glansin löydöistä on koulukodin kasvatti Iris (Sofia Karemyr), joka päätyy prostituoiduksi yhdessä samanikäisen kaverinsa (Josefin Asplund) kanssa. Mamman alaikäinen joutsen on haluttua seuraa vanhempien herrojen seurassa. Huumeilla turrutettu Iris viihdyttää sängyssä lähes kaikkia vaaliehdokkaita, joista osa kävisi hyvinkin tytön isoisästä.

Yksinäiset poliisit vakoilevat bordellimammaa ja kartoittavat tämän asiakaskuntaa. Poliisien tielle nousee kuitenkin koko ajan uusia esteitä. Toisaalla Säpo on kiinnostunut mamman liiketoiminnasta tämän puolalaissyntyisen ilotytön takia.

Call Girl ottaa kantaa poliitikkojen kaksinaismoraaliin ja valtaapitävien kyseenalaisiin moraalikäsityksiin. Yleisöä kosiskeleva liberalismi ajaa 1970-luvun päättäjät lopulta suohon. Kaikki kuitenkin kömpivät takaisin asemaansa vain pieniä tahroja paidanhihassaan.

Call Girl on sujuvasti kerrottu jännitysnäytelmä, joka on saanut vaikutteita 1970-luvun amerikkalaisista trillereistä. Siinä on kuitenkin myös vahva psykologinen tendenssi, jota vahva näyttelijätyö osaltaan rakentaa.

Elokuvan näyttelijätyö on mahdottoman onnistunutta. Pitkänlinjan näyttelijä ja ohjaajanakin meritoitunut Pernilla August tekee uskomattoman vakuuttavan ja upean roolin laskelmoivana liikenaisena, joka ei epäile myydä edes lapsuutta. Valkokankaalla debytoiva Sofia Karemyr vaikuttaa jo valmiilta näyttelijältä, jolla voisi olla pidempikin ura takanaan. Simon J Berger puolestaan kantaa vastuullisesti yksinäisen poliisisankarin raskasta viittaa.

Aikalaistunnelmaa miljöön, vaatetuksen ja liioitellun meikin ohella rakentaa onnistuneesti kuvan rosoisuus ja murretut värit. Upean visuaalisen säväyksen elokuvan ilmeelle antaa sveitsiläissyntyinen kuvaaja Hoyte van Hoyteman, joka hiljattain briljeerasi vakoojatrillerissä Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (2011) ja jonka ansioihin kuuluu myös 1980-luvun ankeuteen sijoittava lähiövampyyritarina Ystävät hämärän jälkeen (2008).

Bordelliskandaalin mamma oli todellisuudessa nimeltään Doris Hopp, jolla väitettiin olleen sellaisia nimekkäitä asiakkaita kuin pääministeri Olof Palme ja oikeusministeri Lennart Geijer. Elokuva onkin jo Ruotsissa kuohuttanut sillä, että sen esittämä pääministeri (Magnus ”Winter” Krepper) muistuttaa kovasti Palmea. Elokuvantekijät ovat tiukasti kiistäneet yhtäläisyydet, mutta Puhelintytöstä on nopeasti tullut varsin kiistelty aihe ruotsalaismediassa.  

Tiedot

Call Girl

Ruotsi 2012, 140 min, K16

Ensi-ilta 23.11.2012

Ohjaus: Mikael Marcimain

Käsikirjoitus: Marietta von Hausswolff von Baumgarten

Näyttelijät: Sofia Karemyr, Pernilla August, Simon J Berger, Josefin Asplund, Ruth Vega Fernandez, David Dencik, Outi Mäenpää

Tuotannon johto: Maria Dahlin, Helena Danielsson, Malte Forssell

Osatuottajat: mm. Olli Haikka, Jarkko Hentula, Mikael Marcimain, Marietta von Hausswolff von Baumgarten

Tuottaja: Mimmi Spång

Kuvaus: Hoyte Van Hoyteman

Leikkaus: Kristofer Nordin

Roolitus: Jeanette Klintberg

Lavastuksen päällikkö (Head of Production Design): Lina Nordqvist

Lavastus: Michael Higgins

Pukusuunnittelu: Cilla Rörby