Julkaistu: 02.11.2012

Baltic Circle

Baltic Circle -festivaalilla juureton sukupolvi etsii juuriaan.

Haluatko kokeilla, miltä tuntuu olla joku toinen? Pukea jonkun toisen vaatteet ylle, syödä hänen ruokiaan ja katoa hänen lempiohjelmiaan? Entäpä millaisia muistoja sisäänsä kätkee ihan tavallinen hotellihuone?

Marraskuinen Baltic Circle on tänä vuonna erityisen monimuotoinen. Esityksistä, luennoista, kahdenkeskisistä istunnoista, tanssiesityksistä, installaatioista, klubi-illoista ja näyttelyistä muodostuu kokonaisvaltainen teos, joka antaa taiteilijoille ja yleisölle mahdollisuuden tehdä siitä omanlaisen.

Tapahtumapaikkoina ovat Kansallismuseon lisäksi muun muassa Mediakeskus Lume, Hotelli Arthur, KokoTeatteri, Sinne-galleria ja Suvilahti.

Tänä vuonna festivaalin pääohjelmistoa täydentävät vierailevien kuraattorien: Satu Herralan, Aura Seikkulan, Rickard Borgströmin ja Todellisuuden Tutkimuskeskuksen laatimat kokonaisuudet. Esimerkiksi Herrala on suunnitellut DO TANK -kokonaisuuden, johon kuuluu muun muassa suomalaista saunaperinnettä elvyttävät saunaluennot Arlan yleisen saunan löylyissä.

Instituutioiden tutkiminen on vahvasti mukana ohjelmistossa: esimerkiksi Ant Hampton ja Tim Etchells ovat vieneet autoteatro-esityksen eli itseohjautuvan esityksen Rikhardinkadun kirjastoon. DO TANK -kokonaisuuteen kuuluu 8.11. järjestettävä Public Movement-ryhmän istunto, jossa käydään läpi julkisen ja yksityisen rahoituksen sekä poliittisten ohjelmien ja aktivismin monimuotoisia suhteita.

Baltic Circle -festivaalin kolme residenssitaiteilijaa: tanskalainen Nina Larissa Bassett, latvialainen Ivo Briedis, islantilainen Elin Petersdottir ja suomalainen Janne Saarakkala tuulettavat käsityksiään museosta ja asettavat omat henkilöhistoriansa rinnakkain virallisen historiankirjoituksen kanssa Kansallismuseossa.

Leftovers from the war -esityksessä yleisö jaetaan neljään ryhmään. Jokainen ryhmä seuraa yhtä taiteilijaa ja tutustuu hänen henkilöhistoriaansa. Tarinat myös risteytyvät.

– Tämä projekti on lähtenyt käyntiin jonkinlaisesta keski-iän kriisistä, Janne Saarakkala sanoo.

Neljänkympin rajapyykkiä lähestyvän sukupolven ei Saarakkalan mukaan pitänyt oikeastaan koskaan kasvaa aikuiseksi. Nuoruuden piti jatkua ikuisesti, mutta niin ei käynytkään.

– Ikääntyminen on tuonut mukanaan halun selvittää, mistä sitä on oikein tullut. Keitä isämme ja isoisämme oikein olivat? Olemme tehneet omaa sukututkimusta, tehneet haastatteluja ja katsoneet valokuvia.

Saarakkala kertoo, että jonkinlaiseksi selvittämättömäksi alueeksi heillä kaikilla nousivat toisen maailmansodan tapahtumat. Ne jollain lailla ”hengittivät niskassa” ja niihin vertautuvat yksityiselämässä käydyt taistelut.

– Meitä kaikki yhdistää se, että olemme avioerolapsia. Siitä erosta on tullut meille kaikille jonkinlainen oma, henkilökohtainen sota, joka on pitänyt käydä. Emme ole olleet sodan uhreja, mutta meidän sukupolvellemme perheeseen liittyviin asioihin on kuulunut taisteluja.

Saarakkala myöntää, että suhtautuu museoihin nyt eri tavalla kuin kolme viikkoa sitten – ennen kuin harjoitukset museossa alkoivat.

– Mielikuvissani Kansallismuseo oli pölyinen ja autio. Nyt olen kuitenkin huomannut, että täällä käy varsin paljon väkeä, etenkin turisteja. Heti aluksi museon opas piti meille tunnin esittelyn museon näyttelystä ja kokoelmista, ja oli kiinnostavaa huomata, miten museossa työskentelevät ihmiset tekevät työtä ikään kuin ikuisuutta varten päinvastoin kuin hetkeen keskittyvät esitystaiteilijat.

Museon monimuotoisuus paikkana on tullut taiteilijoille tutuksi, ja siksi nykyiset museon määrärahojen leikkaukset tuntuvat joukosta erityisen pahalta.

– Taiteilijaryhmämme jäseniä yhdistää tietty juurettomuuden kokemus. Se tulee osittain avioerokokemuksista. Meillä on jokaisella tapana perustaa perheitä ja yhteisöjä minne vaan, tiukat siteet johonkin tiettyyn paikan puuttuvat, Saarakkala toteaa.

Ryhmän taiteilijat ovat tunteneet toisensa jo kauan. Ensimmäisen kerran he tekivät yhteistyötä jo vuonna 2004. Vuonna 2008 syntyi teatteri.nyt-festivaalille hotellissa toteutettu esitys, jossa käsiteltiin myös nuoruuden loppumista sekä intiimien asioiden ja julkisen tilan kohtaamista.

Leftovers form the war yhdistää paikkasidonnaisen taiteen ja intiimit tunnustukset. Siinä myös esiintyjät ovat yhtä aikaa ikään kuin näyttelyesineitä ja samalla johdattelijoita.

– Olemme ikään kuin tuplarooleissa. Pyrimme siihen, että tarinamme olisi niin kiinnostava, että se pitäisi yleisön mielenkiinnon yllä. Yritämme tehdä asioista itsellemme niin haastavia, että joudumme pysymään koko ajan valppaina.

Tiedot

Baltic Circle

7.–11.11.2012

www.balticcircle.fi