Julkaistu: 18.10.2012

Ylihuomenna hän tulee

Kuvassa Jeesus (Pyry Nikkilä) ja Liisa (Minna-Suuronen). Kuvaaja Vilhelm Sjöström.
Lauri Maijalan absurdi näytelmä leikittelee apokalyptisilla teemoilla.

Harvoin sitä törmää esitykseen, jossa yhdistyvät näennäisesti uskontofilosofia, absurdi draama, slapstick-komedia ja splatter (verellä roiskuttelu). Näin käy Ryhmäteatterin uudessa kummajaisessa Ylihuomenna hän tulee

Käsikirjoittaja Lauri Maijala on napannut esityksen sanaleikkinimen Samuel Beckettin klassikosta Huomenna hän tulee. Muuta yhteistä Beckettin mestariteoksella ei Ryhmäteatterin esityksen kanssa sitten olekaan. Näytelmän on ohjannut Linda Wallgren

Repaleiset kappelin rakentajat

Janne Siltavuoren lavastuksessa Pengerkadun näyttämö avautuu keskeneräiseksi työmaaksi. Muovilla peitetyt objektit design-tuoleista reippaankokoiseen ristiin herättävät uskonnollisia mielikuvia. Taisto Oksasen johtama viisihenkinen iskuryhmä tulee viimeistelemään hommia. Alaisina esiintyvät Minna Suuronen, Janne Hyytiäinen, Miika Laakso ja Emmi Parviainen

Naivistinen replikointi paljastaa, että kappeliahan tässä värkätään, mutta aikataulut lipsuvat ja vastuussa ollaan ”korkeimmalle taholle”. Apua insinööriryhmä tarvitseekin, sillä katosta meinaa tipahtaa spotti heti aluksi suoraan päähän. Näillä siis mennään. Tyylilaji tulee selväksi. 

Ryhmällä on selkeä nokkimisjärjestys ja selkeät työrutiinit. Vähitellen porukasta alkaa nousta persoonallisuuksia, haluja, konflikteja ja statuskamppailuja. Suurosen esittämä Liisa on vakaumuksellinen lestadiolainen, joka riutuu neuroosiensa kanssa. Hän laskee urhoollisena minuutteja tulevaan, sovittuun avioeroonsa Jorman (Oksanen) kanssa. Jorma on näet ehdoton ateisti. 

Heidän uusavutonta poikaansa Nikoa esittää Miika Laakso. Suorituspaineet ajavat Nikon ihan oikeasti kädettömäksi, kun listasirkkeli ei pysy hanskassa. 

Janne Hyytiäisen sympaattisen alakuloisesti esittämä viiksekäs Perttu vaikuttaa aluksi terveellä maalaisjärjellä varustetulta, mutta hän riutuu himosta tiimin seksipommiin Jonnaan (Emmi Parviainen). Jonna lohduttaisi mielellään Perttua, mutta muistaa aina välillä olevansa naimisissa sadistisen vanhan miehen kanssa. 

Kappelin valmistumisen deadline lähestyy, eikä levoton ryhmä saa millään hommaa valmiiksi ja ahdistus kasvaa, kunnes… 

Jeesus tulee, oletko valmis?

Itse Jeesus ilmestyy lukittujen ovien läpi savuverhossa mahtipontisen musiikin säestyksellä ja laulaa kuin Queen yhtyeen Fred Mercury ikään. Pyry Nikkilän tulkitsema Messias ei ole kuitenkaan anarkisti, ei marttyyri tai sumuinen näky. Hän on lihaa ja verta oleva ihan kiva hemmo. 

Jeesus paljastuu vähän ujoksi ja hiljaiseksi kuuntelijaksi. Kiinnostavinta esityksessä on katsoa, miten hahmojen käytös ja asenne muuttuvat, kun Jeesus hyppää peliin. Toisilla on selkeät taivaskuvitelmat, joku kieltäytyy uskomasta ja yksi hyppää synnintunnossaan lihamyllyyn niin, että veri lentää! Hellyttävin on kuva, jossa yksinäinen Perttu käpertyy Jeesuksen syliin nukkumaan. 

Esityksen teema alkaa lähestyä näytelmän nimeä. Jokaisella on toiveita ja haluja, jokainen odottaa itsekkäästi jotakin parempaa. Se mikä on tässä ja nyt tahtoo unohtua. Itsekkyys ja raadollisuus näyttäytyvät osana inhimillisyyttä. 

Teeman käsittely jää kuitenkin melko ohueksi. Kappelin deadline paljastuu lopulta maailmanlopuksi. Futuristisessa loppukuvassa eri uskontojen perustajat Buddhasta Marxiin odottelevat pilven reunalla lopullista ratkaisua korttia pelaten. 

Absurdia pyöritystä

Esityksestä jää pöllämystynyt olo. Olen ehdottomasti absurdin teatterin ystävä, mutta tällä kertaa ei Maijalan teos tahtonut aueta minulle. Näyttelijöissä ei ole vikaa. Ryhmä tekee hyvää, tosin hyvin alleviivaavaa työtä. On kuin Wallgren ei ohjauksessaan oikein luottaisi tekstiin ja näyttelijöihinsä. Esityksessä on paljon turhia temppuja, ja välillä näyttelijät kailottavat repliikkejään kuin sirkuspellet. Ehkä näin yliampuvan ja groteskin tekemisen rinnalla olisi voinut kokeilla jotakin hyvin tiivistä, asiaan pureutuvaa ilmaisua.

Kiinnostava elementti esityksessä on Jussi Kärkkäisen suunnittelema musiikki. Syntikoilla soitetut, nopeutetut klassiset teemat (Bach, Wagner) tuovat mieleen 1960-luvun futuristiset elokuvat, kuten Kellopeliappelsiinin. Kärkkäisen omat sävellykset Maijalan teksteihin ovat komeita. Riipaisevana jää mieleen soimaan Parviaisen sooloballadi, jossa toistellaan: ”Jumalaa ei ole, taivas on tyhjä ja ihminen on tyhmä”. Niinpä, ken tietää mikä toisella puolella odottaa.

Tiedot

Ylihuomenna hän tulee

Ensi-ilta 4.10.2012

Ryhmäteatteri, Pengerkadun näyttämö (Pengerkatu 11)

Käsikirjoitus: Lauri Maijala

Ohjaus: Linda Wallgren

Rooleissa: Janne Hyytiäinen, Minna Suuronen, Taisto Oksanen, Pyry Nikkilä (Teak), Miika Laakso (Teak), Emmi Parviainen (Teak)

Lavastus- ja puvustussuunnittelu: Janne Siltavuori

Valosuunnittelu: Tomi Tirranen

Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen

Maskeeraus: Sari Eskola

Graafinen suunnittelu: Kristian Lehtomaa

Valokuvat: Vilhelm Sjöström

http://www.ryhmateatteri.fi/