Julkaistu: 18.10.2012

Veden peili

Kuvassa Lauri Harkko (Hannu-Pekka Björkman).
Hannu-Pekka Björkman tekee hienon roolin miehenä, joka tuntuu olevan sivullinen omassa tarinassaan.

Rax Rinnekankaan elokuvassa on kaksi päähenkilöä: mies, valokuvaaja (Hannu-Pekka Björkman) sekä ajan ja veden muokkaama kaupunki, Venetsia. Mies kulkee talvikauteensa vetäytyneen Venetsian kylmillä kaduilla. Hän lukee Joseph Brodskya, katsoo historiallista kaupunkia tämän sanojen ja kokemusten läpi. Mies suodattaa oman elämänsä hengenheimolaisensa ajatusten läpi. Hän pohtii syyllisyyttään, suhdettaan isäänsä ja äitiinsä, käy läpi isänsä sodanaikaista rikosta ja toisaalta mahdollisuutta sovitukseen.  

Veden äärellä seisova kaupunki tarjoaa miehelle puitteet tutkia omaa rajatilaansa. Venetsian sokkeloiset kadut ja loppumattomat kapeat kujat luovat taustan yksinäisen, sivullisen miehen sielunmaisemalle. Kaupungissa kohtaavat historiallinen loistokkuus ja ajan mukanaan tuoma rappio, taustalla vaaniva tietty lopullisuuden tunne. Muistomerkkinä kohoava kaupunki on läsnä staattisina kuvina, joissa ei ole matkanteon tunnetta. Mies ikuistaa kaupungin ja sen tunnelmat mustavalkoisiin kuviinsa.

Eksistenssiään ja identiteettiään pohtiva valokuvaaja on yksinäinen mies, joka uskoo, että Jumala on sivullinen mies, ja että hänen oma isänsä on vastuussa teoistaan. Samalla tavalla mies on sivullisena omassa tarinassaan, vieraalla maalla, heijastuksena veden peilissä.

Veden peili kertoo suomalaissyntyisen valokuvaaja Lauri Harkon (Hannu-Pekka Björkman) matkasta Venetsiaan. Matkan aikana Harkko käy läpi suhdettaan isäänsä, tiedemies Antero Harkkoon (Kalle Holmberg). Kahden uskonnon välissä kasvaneen pojan silmissä isä on despootti, uskossaan sokea mies, juutalaisten ilmiantaja.

Veden peilissä on kyse syyllisyyden ja sovituksen teemoista samoin kuin Rinnekankaan edellisessä elokuvassa Matka Edeniin. Tähän verrattuna Veden peili on kuitenkin vahvasti draamallinen, vaikkakin tuokioita vaaliva elokuva.

Hannu-Pekka Björkman on elokuvan ehdoton voimavara. Björkman on taitava näyttelijä, joka pystyy täyttämään vaativan elokuvakerronnan haasteet. Björkman ja hänen äänensä ovat läsnä suurimman osan elokuvan kestosta siinä missä muut näyttelijät vain vilahtavat sivuosissa tai taustakuvituksena (kuten Harkon äitiä esittävä Seela Sella).

Kohtaukset espanjalaisen pianistin kanssa (Nacho Angulo) ovat nekin vain mahdollisuuksia peilata Harkon mielikuvia ja ääntä. Harkon perheen ehdotonta patriarkaattia esittää suomalaisen teatterin ikoni Kalle Holmberg. Liekö näyttelijävalinnalla haettu tietoisesti voimakasta teatraalisuutta isän ja pojan välisiin kohtaamisiin.

Veden peili on kiinnostava tutkielma häpeästä ja sen käsittelystä, mutta välillä kerronnan jännite herpaantuu. Elokuvassa on kuitenkin kiehtovinta sen staattisuus, valokuvan ja kuvien pysäyttävä, eheyttävä voima. Oman osuutensa vahvaan tunteeseen tekee Pascal Gaignen upea, herkkä musiikki.

Tiedot

Veden peili

Suomi 2012, 100 min, K12

Ensi-ilta 19.10.2012

Käsikirjoitus, tuotanto ja ohjaus: Rax Rinnekangas

Näyttelijät: Hannu- Pekka Björkman, Nacho Angulo, Seela Sella ja Kalle Holmberg

Leikkaus: Jari Innanen

Kuvaus: Tuukka Ylönen

Kamera-assistentti, 2.kuvaaja: Jarkko Virtanen

Äänisuunnittelu: Heikki Innanen

Musiikki: Pascal Gaigne

Linjatuottaja: Anu Hukka