Julkaistu: 10.10.2012

Karkkipäivä

Kuva Noora Geagea.
Markus Nummen teksti kasvaa hienosti lasten puolustuspuheeksi KOM-teatterin uutuusnäytelmässä.

Onko todellakin niin, että elämän luonnollinen osa, vanhemmuus, on nykyisin hukassa? Media kertoo jatkuvasti enemmän tai vähemmän surullisista tapauksista, joiden valossa näin näyttää olevan. Vanhemmat ja koulu pompottelevat kasvatusvastuuta, avioerot lisääntyvät ja lasten hätä kasvaa koko ajan. Tähän polttavaan ongelmaan on tarttunut menestysromaanissaan Markus Nummi. Karkkipäivän näyttämölle on sovittanut Anna Viitala, ja teoksen KOM-teatteriin on ohjannut Pekka Milonoff

Esityksen käynnistää Eeva Soivion esittämän sosiaalivirkailijan vakava monologi. Hän kertoo, mitä tapahtuu todella. Karmeiden kohtaloiden ja shokkiin menneiden lasten kohtaaminen on viranomaiselle arkipäivää. 

Teema konkretisoituu Juho Milonoffin tulkitseman vilkkaan mutta hukassa olevan pikkupojan kautta. Hänet on unohdettu tuuliajolle eronneiden vanhempien kiistellessä omista vapaista viikonlopuistaan. Pekka Valkeejärven esittämä Ari joutuu yllättäen ja vastentahtoisesti tuuraamaan edesvastuuttomia vanhempia. Ari on yksinään asuva freelance-kirjailija, jonka suhde hätääntyneeseen poikaan alkaa vähitellen lämmetä. ”Kilmoreksi” itseään kutsuvalla pojalla on muitakin huolia kuin kadoksissa olevat vanhemmat. Hän haluaisi pelastaa naapurin tytön, jota kutsuu Prinsessaksi. Hätä paljastuu juonen myötä aiheelliseksi. 

Eksyin kerran karkkimaahan

Vastapoolin Milonoffin ja Valkeejärven hahmoille tarjoaa Paula (Laura Malmivaara), joka näyttää olevan aika sekaisin. Avioero, työuupumus, itsekeskeisyys ja loputon makeanhimo ovat tehneet naisesta varsinaisen pingispallon. Paulan tytär on unohtunut kotiarestiin karkkivuoren keskelle. Kauppaketjun koordinaattorina toimiva Paula yrittää solmia ystävyyttä lähikaupan myyjään (Niko Saarela), mutta tämän esinainen (Vilma Melasniemi) toteaa rauhallisen realistisesti, ettei Paulalla ole ystäviä. Yksinäinen Paula turvautuu juttelemaan loputtomia monologeja videokameralle. 

Sosiaalitoimen byrokratian pyörteet, huoltajuuskiistat ja naapurustojen kyräily luovat esitykseen lopulta trillerimäisen tunnelman, josta tragediakaan ei ole kaukana. Nummi on kirjoittanut tekstiin kuitenkin kauniisti toivon mahdollisuuden, joka kasvaa lopulta lasten oikeuksien puolustuspuheeksi. Prinsessa pelastuu ja ”Kilmore” löytää Arista turvallisen kaverin. 

Lohduttomuudesta lämpöön

Eeva Ijäksen yksinkertaisessa lavastuksessa tilaa on jätetty takaseinän videoprojisoinneille. Immanuel Paxin videot korostavat kaupunkielämän ankeutta ja yksinäisyyttä. Turvakameran kuvaama tyhjä mustavalkoinen kauppa näyttää lohduttomalta. Hiljalleen satava lumi korostaa kuvien melankoliaa. Tähän maisemaan leikataan aika ajoin Malmivaaran itsestään ottamaa kuvaa. Vaikutelma on hyvin tehokas.

Valkeejärvi ja Milonoff ovat tarinan lämmin voimakaksikko, jonka vähittäistä tutustumista seuraa mielellään. Ohjaaja Milonoff on antanut viisaasti aikaa sekä tilaa pojan ja vanhemman miehen kaveruuden kehittelylle. Soivio tarjoaa omassa roolissaan hienosti ymmärtämystä ja tukea kaksikolle.

Saarela ja Melasniemi risteilevät kiinnostavasti ja uskottavasti myös muissa sivurooleissa. Melasniemi tekee pienen, mutta mainion roolin muun muassa venäläisittäin murtavana kassanaisena. Saarelan rooleista riipaisevin on ”Kilmoren” alkoholisoitunut isä, joka ei sekavuuttaan enää pysty huolehtimaan pojastaan, vaikka ehkä haluaisikin.

Milonoff on ohjannut ryhmälleen vaikuttavan ja tärkeän esityksen, jossa pessimismi ja lohduttomuus kasvavat onneksi toivoksi.  Esitys osoittaa hienosti, kuinka arjen sankaruus on todellakin pienistä teoista ja välittämisestä kiinni. Karkkipäivä ei olekaan yksinäistä ja sokeaa makeannälkään hukuttautumista: se voi olla myös henkistä tyydytystä siitä, että on auttanut kaveria ja siten myös itseään.

Tiedot

Karkkipäivä

Markus Nummi

Kantaesitys 3.10.2012

KOM-teatteri (Kapteeninkatu 26)

Dramatisointi: Anna Viitala

Ohjaus: Pekka Milonoff

Rooleissa: Laura Malmivaara, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Niko Saarela, Eeva Soivio ja Pekka Valkeejärvi

Lavastus: Eeva Ijäs

Puvut: Niina Pasanen

Valot: Kari Vehkonen

Videot: Immanuel Pax

Musiikki ja ääni: Joonas Pirttilä ja Juhani Saari

Maskeeraus: Leila Mäkynen

http://www.kom-teatteri.fi/