Julkaistu: 27.09.2012

Vieras

Kuva Otava.
Riikka Pulkkisen uusi romaani käsittelee tuoreesti ja mielenkiintoisesti uskon ja rasismin suuria teemoja.

Uskoaan pohtiva pappi. Anoreksiaan sairastuva nuori tyttö. Rasismin uhriksi joutuva lapsi. 

Riikka Pulkkisen kolmas romaani Vieras pureutuu suuriin aiheisiin. Se kaivautuu teemoissaan ja niiden käsittelyssä astetta syvemmälle kuin kirjailijan aiemmat teokset Raja (2006) ja Totta (2010), joissa perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten rakkautta ja kuolemaa pohdittiin viihdyttävämmin ihmissuhteiden kautta. 

Vieraan päähenkilö on kolmikymppinen pappi Maria, joka pakenee vaikeaa elämäntilannettaan New Yorkiin, kuolleen äitinsä entiseen kotikaupunkiin. Suomeen jää kituva parisuhde ja maahanmuuttajataustainen Yasmina-tyttö, jonka Maria on ottanut siipiensä suojaan. New Yorkiin sijoittuvan nykyhetken lomassa avataan takaumina Marian lähtöä edeltäviä tapahtumia Helsingissä ja niiden dramaattista päätöspistettä. Romaanin kolmannessa tarinalinjassa kuvataan Marian varhaisnuoruutta pohjoissuomalaisessa pikkukaupungissa ja sairastumista anoreksiaan äidin kuoleman jälkeen. 

Kaikkia kolmea aikatasoa yhdistää uskon kysymysten pohdinta. Aikuisen, uskossaan horjuvan papin teologinen paini saa rinnalleen seitsenvuotiaan, eri kulttuurista tulevan Yasminan lapsenomaisen ihmettelyn kristinuskon peruskysymysten äärellä. Nuoren Marian järkkyvässä mielessä syömishäiriö sekoittuu uskonnolliseen kilvoitteluun, pyhän kokemuksen etsimiseen äärimmäisen kurin ja itsensä rankaisemisen kautta. 

Uskonnon ohella teoksessa käsitellään rasismia ja toiseutta, johon romaanin nimikin viittaa. Pahiten rasismista joutuu kärsimään pieni Yasmina, mutta aihe koskettaa Mariaa myös hänen oman taustansa kautta. Marian kokema vierauden tunne konkretisoituu New Yorkissa ja korostuu hänen ihmissuhteissaan, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella etäisiltä, jopa pinnallisilta. 

Vieras on monella tapaa hieno, hallittu teos. Pulkkinen osaa muotoilla päähenkilön uskonnolliset pohdinnat nykyihmistä puhuttelevalla, tuoreella ja kiinnostavalla tavalla. Romaani ei julista tai johdattele, vaan ainoastaan kysyy ja pohtii. Kotoista rasismia ja anorektikon mielenmaisemaa kuvataan teoksessa sekä uskottavasti että omaperäisesti. Pahimpiin tekoihin eivät aina syyllisty ne kaljupäiset skinit, ja syömishäiriö voi ilmetä muutenkin kuin vääristyneen kauneusihanteen tavoitteluna. 

Kaikilta osin Vieras ei kuitenkaan toimi aivan yhtä suvereenisti kuin aatteellisella ja psykologisella tasolla. Henkilöhahmot päähenkilöä lukuun ottamatta jäävät melko ohuiksi, ja kestää pitkään ennen kuin tarina alkaa muuttua kiinnostavaksi. Vierautta ja toiseutta käsittelevän romaanin kontekstissa tuntuu hieman häiritsevältä, että sen keskeiset henkilöhahmot, joiden merkitys teoksessa rakentuu nimenomaan heidän taustansa kautta, ovat kliseisesti vain jostain ”merten takaa”. Ikään kuin länsimaiden ulkopuolelta tulevien ihmisten kohdalla kotimaalla tai edes maanosalla ei olisi niin väliä. 

Kerrontateknisesti Vieras on jonkin verran tiedostavampi kuin Pulkkisen aiemmat romaanit. Välillä se kallistuu tajunnanvirran, välillä typografisten kokeilujen ja rytmisen lyyrisyyden suuntaan, mikä on sinänsä ihan virkistävää. Toisaalta suurten kysymysten ja akateemiseen vivahtavien pohdintojen vastapainoksi olisi kaivannut vahvempaa tarinallisuutta, jota ilman romaani tuntuu ajoittain aavistuksen paperinmakuiselta. 

Kokonaisuudessaan Vieras on kuitenkin onnistunut, joiltain osin jopa loistelias romaani.

Tiedot

Vieras

Riikka Pulkkinen

Otava 2012

http://riikkapulkkinen.com/