Julkaistu: 20.09.2012

The Valkyrians

Helsinkiläisen ska-bändin kakussa on jo kymmenen kynttilää.

Kymmenen vuotta sitten viisi musiikkiin hurahtanutta miestä päätti perustaa yhteisen kokoonpanon. Ansioluettelossaan heillä oli jo Candy Darling, Sick Things International ja Ratsia. Poppinsa ja punkkinsa tuntevien muusikoiden yhteinen projekti lähti kuitenkin eri teille, ja syntyi ska-orkesteri The Valkyrians. 

Helsinkiläisbändi juhlii kymmenvuotista taivaltaan Semifinalissa lokakuun ensimmäisenä lauantaina. Sieltä kaikki myös alkoi. 

– Ensimmäinen keikka vedettiin Semifinalissa ja se oli suksee. Silloin huomasimme, että muutkin pitävät tästä kamasta. Ja siitä alkoi kasvava keikkakysyntä, bändin laulaja Angster kertoo. 

Keikkaa kokoonpanolla onkin riittänyt. Ahkerasti Eurooppaa koluavan poppoon uralle mahtuu myös kolme pitkäsoittoa: High and Mighty (2006), The Beat of Our Street (2009) ja Punkrocksteady (2011). Jälkimmäinen on cover-levy, jolla kuuluu soittajien mieltymys 70-luvun lopun punkkiin. Angsterin on vaikea nostaa keikkojen ja julkaisujen joukosta yhtä bändin uran huippukohtaa.

– Niitä on monta. Provinssirockissa 2006 soitettiin ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle, ja eka kerta on tietty ikimuistoinen. Mulle jäi erityisesti mieleen myös Potsdamin ska-festarit 2007, kun kaikki alan tyypit tunnistivat meidät: olimme päässeet kansainväliseen perheeseen. Berliinin Tavastialla, eli SO36-klubilla olimme vihdoin pääesiintyjä vuonna 2011, kun aiemmin olimme olleet lämppärin asemassa. Kesällä 2012 soitimme Tsekeissä punk-festareilla Exploitedin jälkeen. Näistä riittäis juttua pieneen kirjaan!

Kun The Valkyrians aloitti uraansa, ska ei ollut joka jukeboksin musiikkia. Vaikkei se taida olla sitä vieläkään. Skata soittavia suomalaisbändejä on edelleen vain kourallinen. 

– Tämä skene on aaltoliikettä. Välillä on enemmän bändejä, välillä vähemmän. Mutta Blaster Master ja Voimaryhmä pysyvät ja paranevat, Angster sanoo. 

Angsterin mainitsemat bändit ovat Valkyriansin ohella pitäneet yllä skan mainetta pohjolan perukoilla. Bändien meininki pohjaa paitsi jamaikalaislähtöiseen musiikkiin myös hauskanpitoon. Hauskanpidon lisäksi on tarvittu myös ystävyyttä. Se on Angsterin mielestä edelleen alkuperäiskokoonpanolla soittavan Valkyriansin pitkäikäisyyden salaisuus. 

– Me ollaan tunnettu toisemme jo kauan ennen bändin perustamista. Kyse ei ole ”bisnes-suhteesta”, vaan frendeistä. Onhan siinä oma hommansa, kun joutuu tsiigaan samoja naamoja päivästä toiseen. Ja kyllä me välillä riidelläänkin, kuten avioliitoissa on tapana. 

Ainoa myönnytys kokoonpanossa on tapahtunut rumpalin pallilla, jossa Big Dealia on välillä tuurannut Junior. Angsterin, Big Dealin ja Juniorin lisäksi bändissä soittavat basisti Letku Leroy, kitaristi Gladiator sekä kiipparisti Moonhead

Mikäli ystävyys ja skan riemu kantavat jatkossakin, missä Valkyrians on kymmenen vuoden kuluttua? Angsterin tulevaisuudenfantasiat liittyvät uusien mannerten valloitukseen. 

– Meillä on vielä Ameriikka ja Japani käymättä. Kutsuja on tullut, katsotaan koska mennään. Henkilökohtaisesti haluaisin vastata myönteisesti Meksikon, Brasilian, Argentiinan ja Indonesian kutsuihin. 

Sitä ennen vauhdikkaista keikoistaan tunnetun bändin voi katsastaa livenä kotipuolessa. Valkyriansin kymmenvuotisjuhlakeikalla lavalla piipahtaa vierailijoita, mutta Angster lupaa myös "tahatonta komiikkaa, tanssia, hikeä, romantiikkaa ja vaarallisia tilanteita".

Tiedot

The Valkyrians

Semifinal (Urho Kekkosen katu 6, käynti sisäpihalta)

5.10.2012

Liput 10 e

http://www.thevalkyrians.com/