Julkaistu: 13.09.2012

Ollakko vai ei

Kuvassa: Tiina Lymi, Jouko Klemettilä, Juha Jokela Kuva: Charlotte Estman-Wennström
Mikko Kivisen ohjaama komedia on mainio kertomus teatteriryhmästä natsien puristuksessa.

Kaupunginteatterissa nauretaan jälleen natseille. Edellisen kerran kolmannen valtakunnan pönötykselle hihiteltiin viitisen vuotta sitten Kevät koittaa Hitlerille -musikaalissa. Nyt Mikko Kivinen on tarttunut Ollako vai ei -farssiin, jossa on satiirisia piirteitä. Itse asiassa Kivinen ohjaa teoksen jo toistamiseen. Edellinen ohjaus on vuodelta 1997. Uusintaan ei ole syynä poliittinen kannanotto, vaan näytelmä vain on Kivisen mukaan erinomaisen hyvä komedia. 

Nick Whitbyn kirjoittama jännitysfarssi perustuu Ernst Lubitschin elokuvaan, joka kuvattiin sota-aikaan vuonna 1942. Mel Brooks teki 80-luvulla aiheesta oman versionsa. 

Eletään sodan kynnyksellä vuotta 1939. Farssin keskiössä on puolalainen teatteriryhmä. Yleisö pääsee hauskasti tirkistelemään kulissien taakse kaikkea kohellusta, mitä teatterimaailmassa saattaa tapahtua.

Ryhmän tähti on itseoikeutetusti Pertti Sveholmin itseironialla esittämä Jósef Tura, legenda omasta mielestään. Diivana hänen rinnallaan on turhamaisuuteen lipsuva Maria (Tiina Lymi). Teatteriryhmän tuskastunutta ohjaajaa esittää asiaankuuluvasti huiviin ja baskeriin sonnustautunut Jari Pehkonen. Tuskaisuuteen on aihetta, sillä ensi-illan kynnyksellä oleva natsiparodia perutaan sensuurin vuoksi. Ohjelmistoon otetaan Hamlet. 

Tilanteeseen tulee potkua, kun Jósef Turan hullunkurisesti lausuman ”ollako vai ei” -monologin aikana katsomosta poistuu yllättäen mies kukkakimpun kanssa. Mies on kauniiseen Mariaan ihastunut nuori lentäjä Sobiński, jota esittää kirkasotsaisesti Jarkko Miettinen. Romanssi ei aivan pääse kliimaksiin asti, kun sota syttyy. Tapahtumiin tuo dramatiikkaa taustavideo autenttisista tapahtumista. 

Ryhmä yrittää pärjätä pommitetussa teatterissaan yhteisöllisyyden turvin, mutta sitten tulee hätä. Kaupunkiin on saapumassa professori Silétski (Heikki Sankari), joka aikoo toimittaa Gestapolle listan Puolan vastarintaliikkeen jäsenistä. Teatteriryhmän on pelastettava itsensä ja näyteltävä henkensä edestä tai muuten – kaput! 

Gestapon päällikkö Erhardia esittää parodioiden Jouko Klemettilä. Pikku perversioitakaan ei säästellä. Esityksen ehdottomia helmiä ovat kohtaukset, joissa Klemettilä, Lymi ja Sveholm kisailevat peiterooliensa kanssa. Kissa ja hiiri -leikin päätteeksi itse Hitlerkin ilmestyy näyttämölle. Puolalaisten porukasta Pekka Huotari joutuu sipaisemaan tutut viikset nenänsä alle. Puhdasverisessä komediassa on toki onnellinen loppu hupaisine käänteineen. 

Vanhana komediakettuna Mikko Kivinen taitaa erilaiset huumorin nyanssit. Ohjaus on letkeää sekä sallivaa ja esityksessä on paljon huvittavia jippoja. Näyttelijät saavat tilaa tehdä omat soolonsa ilman, että homma menee sooloiluksi. Etenkin Sveholm ottaa roolistaan kaiken irti. Näyttelijän pohjaton itserakkaus ja narsismi tulevat herkullisen osuvasti esiin. Klemettilä on ottanut hahmoonsa kiinnostavasti hikisyyden. Gestapo-pomo pyyhkii jatkuvasti kasvojaan ja päästelee suustaan hassuja ääniä. Näyttelijäryhmä tekee kautta linjan hyvää työtä. 

Antti Mattilan toimiva lavastus sisältää hauskoja yksityiskohtia. Välillä pelataan kököillä pahvisilla kulisseilla ja välillä katosta laskeutuva tauskangas juuttuu puoliväliin. Pyörivä näyttämö mahdollistaa tilan jakamisen ja näyttää, mitä tapahtuu näyttämöllä sekä samaan aikaan pukuhuoneessa. 

Kaiken kaikkiaan esitys on erittäin viihdyttävää sekä hyvin kirjoitettua ja näyteltyä komediaa. Mutta miksi natsifarssit ovat niin suosittuja ja naurattavat edelleen? Esimerkiksi juuri nyt maailmalla niittää suosiota suomalainen scifi-natsiparodia Iron skyVeikko Huovinen hämmästytti kansaa aikoinaan omalaatuisella Hitler-tutkielmallaan Veitikka, jossa kirjailija kehottaa nauramaan hulluille pedoille ajoissa. Ehkä kyse on tästä. 

Ollako vai ei on muutakin kuin vain natsifarssi. Se on ennen kaikkea kertomus yhteisöllisyydestä ja toivosta. Se on hyvä sanoma tähän päivään.

Tiedot

Ollakko vai ei

Nick Whitby

Ensi-ilta 6.9.2012

Helsingin Kaupunginteatteri (Ensi Linja 2)

To Be or Not to Be perustuu Ernst Lubitschin ohjaamaan elokuvaan, käsikirjoitus Edwin Justus Mayer ja Melchior Lengyel  

Suomennos: Reita Lounatvuori, Shakespeare-suomennokset Paavo Cajander

Ohjaus: Mikko Kivinen 

Rooleissa: Pertti Sveholm, Tiina Lymi, Nelly Hristova, Pekka Huotari, Juha Jokela, Ville Keskilä, Jouko Klemettilä, Jarkko Miettinen, Vappu Nalbantoglu, Jari Pehkonen, Heikki Sankari, Joe Ahonen/Tobias Karlenius  

Lavastus: Antti Mattila 

Puvut: Sari Salmela 

Valosuunnittelu: Risto Heikkerö 

Äänisuunnittelu: Antero Mansikka

Naamiointi: Tuula Kuittinen 

Kampaukset: Taina Tervo

http://www.hkt.fi/