Julkaistu: 27.09.2012

Kukkulan tyttö, sataman poika

Kuva Cinema Mondo.
Poppelikukkulalta näkyy valoisa tulevaisuus.

Goro Miyazakin ohjaamassa ja Hayao Miyazakin käsikirjoittamassa tarinassa on nostalginen sävy: taustalla soivat herkät pop-iskelmät, eivätkä poliittiset kuohut yllä Poppelikukkulalle saakka. 

Tarinan keskiössä ovat 1960-luvun alun nuoret opiskelijatoivot. Ollaan Tokion olympialaisten kynnyksellä, uuden aikakauden alussa. Modernisoituvassa Japanissa monet asiat ovat lopullisesti muuttuneet. Valoisa ja toiveikas nuoruus on täynnä mahdollisuuksia. 

Poppelikukkulalla asuva Umi on naisvaltaisen perheen vanhin tytär, vastuullinen ja itsellinen lukiolainen, joka opintonsa ohessa hoitaa huushollia. Umin isä on kadonnut Korean sodassa tämän laivan ajettua miinaan. Isäänsä kaipaava tyttö nostaa joka päivä merkinantoviirit Poppelikukkulalla toivottaakseen tälle turvallista matkaa. Ja päivittäin hän saa vastauksen merellä ajavalta laivalta. 

Umin tasaiseen maailmaan ilmestyy sataman poika Shun, energinen ja anarkistinen nuorukainen. Shun on koululehden toimittaja ja hän vastustaa ystävänsä Mizunan kanssa vanhan kerhotalon purkamista. Pojat haastavat auktoriteetit, mutta vasta Umin sovittelevilla neuvoilla he saavat aikaan muutoksen koulun ilmapiirissä.

Kukkulan tyttö, sataman poika on viehättävä ja sympaattinen elokuva nuoruudesta sekä viattomasta ensirakkaudesta. Rauhallisesti etenevä tarina on tulvillaan hienovaraista ja valloittavaa huumoria. Värikäs kerhotalonrötiskö sisältää monta tarinaa ja yhtä monta muistoa. Purkamisuhka yhdistää lopulta koko koulun. 

Elokuva kunnioittaa menneisyyttä ja nostaa historian arvoonsa. Tarina kritisoi kulutusyhteiskuntaa ja modernistien intoa purkaa vanhaa uuden tieltä. Sama ilmiö koettiin myös Suomessa 1960-luvulla. Ihmisen tarve uudistaa ei ole kuitenkaan väistyvä trendi. Miyazakin tarinassa palataan hetkeen, jolloin vanhan purkaminen olisi voitu pysäyttää. 

Studio Ghiblin ja Miyazakin työparin kädenjälki on tunnistettava. Goro Miyazaki (Maameren tarinat, 2006) vakuuttaa nyt myös herkempien aiheiden parissa. Kukkulan tyttö, sataman poika ei ole visuaalisesti niin raskaan runsas kuin Hayao Miyazakin Kätkijät. Runsaudesta riisuttu tyyli on kuitenkin täynnä yksityiskohtia. Tarinaltaan elokuva tuo paikoin mieleen viehättävän teinikertomuksen Sydämen kuiskaus (1995).

Tiedot

Kukkulan tyttö, sataman poika

Japani 2011, 91 min, K7

Ohjaus: Goro Miyazaki

Käsikirjoitus: Hayao Miyazaki ja Keiko Niwa (perustuu Chizuru Takahashin ja Tetsuro Sayaman sarjakuvaan)

Ääninäyttelijät alkuperäisessä versiossa: Masami Nagasawa, Junichi Okada, Keiko Takeshita, Yuriko Ishida, Rumi Hiiragi, Jun Fubuki, Takashi Naito, Shunsuke Kazama, Nao Omori, Teruyuki Kagawa

Suomenkielisen ääniversion ohjaus: Pekka Lehtosaari

Äänirooleissa: Saara Aalto, Tuukka Leppänen, Jon Jon Geitel

Tuotanto: Toshio Suzuki, Koji Hoshino

Kuvaus: Atsushi Okui

Hahmot: Katsuya Kondo

Animaation johto: Kitaro Kousaka, Atsushi Yamagata, Akihiko Yamashita

Äänisuunnittelu: Koji Kasamatsu

Musiikki: Satoshi Takebe

Levittäjä: Cinema Mondo