Julkaistu: 03.05.2012

Yli tuonen tumman virran

Kuva: Matti Immonen
Yli tuonen tumman virran on kokonaisvaltainen matka ikuisuuskysymyksiin.

Yli tuonen tumman virran on monin tavoin vaikuttava matka – aina Suomenlinnaan ja galleria Augustaan matkustamista myöten.

Nykyään kuolema on siivottu pois näkyvistä eikä ole samalla tavalla osa arkeamme kuin joskus ennen muinoin. Yli tuonen tumman virran pyrkii hälventämään kuolemanpelkoamme sekä toisaalta muistuttamaan meitä elämän rajallisuudesta, joka sekin liian usein pääsee unohtumaan.

Galleria Augustassa Yli tuonen tumman virran hakee juurevuutta kansanmusiikista ja kansanuskomuksista, Kalevalasta ja musiikista, joka oli tiukasti mukana ihmisten arjen iloissa ja suruissa. Esitys pyrkii tavoittamaan elämän ja kuoleman myyttistä rajaa.

Teos alkaa hoivaavasti. Yleisö viedään yksitellen saliin ja heitä kehotetaan sulkemaan silmänsä. Sen jälleen saamme hiljalleen ikään kuin laskeutua omaan maailmaamme, katselemaan oman mielemme sisälle. Kuulemme, kun meille luetellaan kuolleiden nimiä. Onkohan omamme mukana listassa?

Ensimmäisessä salissa pääsemme myös seuraamaan tanssijoita, joiden asuissa yhdistyy kansanperinne sekä monenlaiset kiehtovat korut ja soittimet. Alkuvalmisteluissa suoritetaan jonkinlainen siirtymä ja seuraavaksi yleisö siirretään syvemmälle toiseen huoneeseen, jossa kuoleman ja elämän raja ylitetään monta kertaa. Kuolemassa vieraillaan ja sitä ihmetellään.

Toisen huoneen esitys on intensiivisempi ja tiivistyneempi. Esiintyjät itkevät itkuvirsiä ja päästävät surun valoilleen. He rojahtavat kukin vuorollaan maahan ja muut kantavat ja auttavat. Äänet luovat yllättävän täyteläisen tilan sekä lisäävät koko ajan dramaattisuutta. Kiinnostus riitteihin on näkynyt viime aikoina muissakin esityksissä, kuten Kuriton Companyn Soltassa, jossa matkattiin manalaan ja sen myötä irti masennuksesta.

Yli tuonen tumman virran onkin lopullisuudessaan ja elämän rajallisuudesta muistuttaessaan käänteisesti ilahduttava teos. Se pyrkii palauttamaan taiteelle sitä tehtävää joka sillä on luonnollisesti ollut ennen kuin päätimme, että taide tapahtuu erityisissä taloissa arjesta irrallisena. Samalla se liittää taiteen riitteihin, jotka olivat ennen ihmisille tärkeitä. Ne antoivat mahdollisuuden muutoksiin.

Esitys on kuitenkin kaikessa viehättävässä meditatiivisuudessa ehkä hieman pitkä ja tasapaksu. Ehkä se voisi alkupuolella jo hieman enemmän herätellä. Toisessa osiossa olisi voinut hioa monia sinänsä tärkeitä ja hyvin valittuja kohtauksia, kuten hautakivien merkkaamisen ja vahvan yleisökontaktin vähän terävämmiksi siten, ettei yleisölle olisi jäänyt niin paljon aikaa omiin suvantoihin. Myös tanssijoiden intensiteetissä ja halussa ja kyvyssä ottaa yleisöä huomioon voitaisiin tehdä tarkempaa työtä.

Yli tuonen tumman virran antaa sopivasti tulkinnanvapautta. Teoksen dramaturgia on hiottu ja elämys on tehty mahdollisimman pehmeäksi. Se, mitä kukin tästä esityksestä saa, on varmasti hyvin paljon kiinni siitä, millaisia kokemuksia omassa elämässä on viime aikoina ollut.

Kiinnostavalla tavalla Yli tuonen tumman virran kuitenkin onnistuu yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhdistelmässä. Se antaa sisäisen matkan elämän ikuisuuskysymysten äärelle, mutta samalla yhteisön turvan. Levollisesta esityksestä poistuu puhdistautuneena ja kirkkain mielin.

Tiedot

Yli tuonen tumman virran

Isis-teatteri Suomenlinnan Galleria Augustassa.

Puvut: Saija Siekkinen

Valot: Kari Kola.

Ohjaus, koreografia ja esiintyminen: Hanna Pihko, Riikka Siirala, Noora Nenonen ja Lotta Hagfors

Esitykset:

to 26.4.2012 klo 19, Ensi-ilta

pe 27.4. klo 19

su 29.4. klo 16, Kansainvälinen tanssin päivä

to 3.5. klo 19

la 5.5. klo 19

su 6.5. klo 16

www.isisteatteri.fi/