Julkaistu: 10.05.2012

Amerikkalainen tyttö

Kuva: Heta Saukkonen
Teatterikorkeakoululaisten tulkinta Monika Fagerholmin romaanista hurmaa ja hypnotisoi.

Teatteri Takomon lavalla on seitsemän nuorta naista, jotka ovat rooleissaan ja niistä riisuttuina niin vietteleviä, häpeilemättömiä kuin murtuviakin. Kurittomassa tarinassa eletään vuotta 1969 Seudulla. Amerikkalainen tyttö Eddie de Wire on hukkunut lampeen. Eikä Eddien tragedia jää suinkaan ainoaksi.

Teatterikorkeakoulun, Teatteri Takomon ja Aalto-yliopiston tuottama esitys ei tartu teoksista helpoimpaan: Monika Fagerholmin vuonna 2004 ilmestynyt romaani lentelee eri aikatasoissa ja luo mystisen verkon, jonka fiilis risteilee kauniista sysimustaan.

Fagerholmin kieli, joka sointuu yhtä luontevasti myös suomennettuna, on uskomattoman kaunista ja omaperäistä. Esityksessä se yhdistyy voitokkaasti nuorten näyttelijöiden vuoroin herkkään ja vahvaan energiaan. Romaanista luetaan paljon katkelmia, mutta tunnelma ei kertaakaan käänny staattiseksi.

Mitä synkimmistä teemoistaan huolimatta esityksestä kuultaa leikin riemu ja kaikki kahleet murtava vapaus. Toisinaan kuplivassa huumorissa on särmää. Railakas tulkinta tuo Fagerholmin Twin Peaksiin rinnastettuun outoon runollisuuteen rock-henkeä.

Romaanin viidakkoon sekoitetaan reilusti omaa J. Karjalaisesta sävelmistä Judith Butlerin feministiseen teoriaan. Viittaukset populaarikulttuuriin tuovat syvyyttä, ja musiikki puhaltaa esitykseen ilmaa – huikeiden laulusuoritusten seuratessa toisiaan ei voi olla ihailematta näyttelijöiden musiikillista ilmaisuvoimaa. Se syntyy asenteesta, vaikkei musikaalisuuskaan loista poissaolollaan.

Äänimaailmaansa tapaan esitys on myös visuaalisesti äärimmäisen cool. Elegantti pukusuunnittelu henkii enemmän Flow-festivaalia kuin 1970-luvun syrjäseutua, mutta mikäs siinä. Ränsistyneet pienoistalot täydentävät mainiosti aavistuksen aavemaista tunnelmaa.

Teatteri Takomon tilaa käytetään luovasti: Esitys käynnistyy hämyisessä aulassa. Näyttämön lisäksi näyttelijät pistäytyvät yleisön keskellä ja pujottelevat kaiteiden alta valokeilaan. Ilahduttavaa on myös näyttelijöiden herkeämätön läsnäolo, vaikka perimmäisessä nurkassa.

Iida Hämeen-Anttila on dramatisoinut runsaan, järkälemäisen romaanin rohkeasti, mutta kokonaisuus on eheä ja tyylikäs. Ohjaaja Essi Räisäsen visio tuntuu selkeältä, ja hänen tyylinsä kauhoo nykyteatterin käytäntöjä. Ilman koko työryhmän silmittömän saumatonta yhteistyötä ei esitys kuitenkaan olisi läheskään yhtä vaikuttava.

Koska yhdessä tekemisen meininki välittyy niin vahvasti, tuntuisi nurinkuriselta nostaa joitain näyttelijöitä ylitse muiden. Kaikki seitsemän hahmoa kasvavat esityksen tiiviistä kestosta huolimatta kiehtoviksi. Jokainen tarina tempaa mukaansa.

Amerikkalainen tyttö on esitys, joka hämmentää tarkoituksellisen oloisesti, mutta viihdyttää ja vie voimakkaasti virrassaan. Tyttöyden ihanan oudossa kuvauksessa on jotain vapauttavaa.

Tiedot

Monika Fagerholm:

Amerikkalainen tyttö

SUOMENNOS: Liisa Ryömä

OHJAUS: Essi Räisänen

DRAMATISOINTI: Iida Hämeen-Anttila

LAVASTUS JA PROJISOINTI: Milja Aho

PUKUSUUNNITTELU: Henna-Riikka Taskinen

VALOSUUNNITTELU: Ina Niemelä

ÄÄNISUUNNITTELU: Ina Aaltojärvi, Pauli Riikonen

ROOLEISSA: Iida-Maria Heinonen, Essi Hellén, Milla Kangas, Karoliina Niskanen, Elina Keinonen, Niina Koponen, Emmi Parviainen

Ensi-ilta 2.5.2012 Teatteri Takomossa.

http://www.teatteritakomo.org