Julkaistu: 02.02.2012

Naisklovnifestivaali Punainen Helmi

Taina Mäki-Ison Kohti horisonttia nähdään Hurjaruuthin näyttämöllä 13.2. Kuva: Mika Haaranen
Tanssiteatteri Hurjaruuth emännöi naisklovnifestivaalia helmikuussa.

Tanssiteatteri Hurjaruuthin johtaja Arja Pettersson haluaa avartaa suomalaista tanssi- ja teatterikenttää. Helmikuussa järjestettävälle naisklovnifestivaalille hän on valinnut huippuklovneja muun muassa Suomesta, Itävallasta, Isosta-Britanniasta, Australiasta ja Brasiliasta.

- Hurjaruuthin Talvisirkuksissa on useina vuosina ollut naisklovneja. Naisklovnifestivaaliin sain kuitenkin idean näyttelijä-klovni Taina Mäki-Isolta, joka oli ollut naisklovnifestivaalilla Wienissä ja oli kokemuksen jälkeen aivan innoissaan. Hän tartutti palon minuunkin.

Pettersson haluaa nostaa esiin klovneriaa, joka on enemmän kytköksissä teatteriin kuin sirkukseen. Perinteiset klovnit esiintyvät sirkuksen välinumeroissa, esitysten huumori perustuu gägeihin ja on suurieleisempää ja ronskimpaa kuin intiimimmässä teatterikosketuksessa.

Naisklovnifestivaalilla sen sijaan on kokonaisia esityksiä, joissa ilmaisu on hienovaraisempaa. Punaisen Helmen esitysten aiheina ovat yksinäisyys, työelämän muutokset, rakkauden etsiminen ja musiikin voima.

- Kaikki esityksemme ovat hyvin erilaisia, mutta uskoisin, että sukupuoli vaikuttaa jonkin verran ilmaisuun. Näin karrikoiden voisi sanoa, että kaikissa näin naisklovnien esityksissä on hyvin henkilökohtainen ote. Miesklovnit sen sijaan esiintyvät usein perinteisesti temppuilemalla ja slapstick-huumorin keinoin.

Naisklovneja on vähemmän kuin miesklovneja. Suomesta kuitenkin löytyy muutamia vahvoja naisklovneja, kuten Hanna Teräväinen, Taina Mäki-Iso ja Jenni Kallo.

Epäonnistuminen on taidetta

Punainen Helmi -festivaalilla esitysten kirjo on laaja, vaikka esiintyjiä ei niin monta olekaan. Klovneria eroaa teatterista siinä, että jokainen esitys rakennetaan yhdessä yleisön kanssa. Klovnit ottavat kontaktia ja esityksissä on varaa yllätyksille.

- Klovneriassa on sallittua epäonnistua. Epäonnistumiset luovat usein lämminhenkistä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta esiintyjien ja yleisön välille.

Viime vuosina kiinnostus klovneriaa kohtaan on ainakin Suomessa noussut. Kenties epäonnistumisen salliminen on nykypäivän kilpailuyhteiskunnassa tempoilevalle ihmiselle erityisen terapeuttista.

- Klovneriassa käsitellään kaikille tuttuja asioita, toki liioiteltuina, mutta silti tunnistettavina. Yksi suosikkini festivaalin esiintyjistä on Isosta-Britanniasta saapuva Nola Rae. Elizabeth’s Last Stand kuvaa vanhenevaa naista, joka perustaa oman kuninkaallisen hovin makuuhuoneeseensa. Rae aloitti uransa jo 70-luvun alussa. Hän osaa viedä esitystä erittäin taitavasti eteenpäin ja saa yleisökontaktin toimimaan hienosti.

Brasilialaisen Angela de Castron rakkauden etsimisestä kertova The Gift on puolestaan hyvin klassista klovneriaa, jossa ei käytetä juurikaan efektejä ja rekvisiittaa vaan esitys nojaa pelkistettyyn ilmaisuun.

- De Castro pitää festivaalin aikana myös kurssin, jonka nimi on How to be stupid? Hän on erittäin arvostettu opettaja, joka pitää kursseja ympäri maailmaa.

De Castro esiintyi kotimaansa teatterikenttää mullistaneessa Macunaima-esityksessä, jonka näki yli miljoona katsojaa niin Brasiliassa kuin ulkomailla. Nykyään Lontoossa asuva taiteilija esiintyy aktiivisesti ympäri maailma ja ohjaa sirkusesityksiä, mm. walesilaiselle No Fit State Circusille.

Musiikkiklovnerialla on myös pitkät perinteet, joita tällä festivaalilla jatkavat Tanja Simma & Caroline Richards 2 and 1 solo -esityksellään sekä Rachel Ponsonby Virginia Davis's Symposium  -esityksellä.

- Ponsonby saa soittimista ääniä muutenkin kuin vain perinteisesti soittamalla niitä oikein.

Kulttuurinen uteliaisuus kunniaan

Spontaanius tekisi Petterssonin mielestä muutenkin sisäänpäin lämpiävällä tanssi ja teatterikentälle hyvää.

- Kovasti puhutaan suomalaisen tanssin ja teatterin viennistä ja onhan se tärkeää. Tarvitsisimme kuitenkin Helsinkiin esiintymispaikkoja ulkomaisille vierailuesityksille. Nykyään käy vain festivaaleilla vierailuesityksiä. Monissa muissa maailman pääkaupungeissa, kuten Tukholmassa, on vierailevia esityksiä koko ajan ohjelmistossa.

Suomessa sirkusinnostus on viime vuosina kasvanut hurjasti. Silti suuri yleisö ei välttämättä osaa suunnistaa klovnien luo. Vaikka naisklovnifestivaalin esiintyjäkatras on nimekäs, sanoo Pettersson, että kyseessä on marginaalinen festivaali.

- Toivoisin, että Suomessa ihmisillä olisi enemmän kulttuurista uteliaisuutta. Suomalainen teatterimaailma ja teatterikulttuuri ovat kovin jäykkiä. Esimerkiksi Ranskassa ihmiset saattavat piipahtaa johonkin esitykseen vain uteliaisuuttaan, heidän ei tarvitse tietää niin paljon kaikesta etukäteen ja suunnitella teatterikäyntiä viikkoja etukäteen.

Tiedot

Naisklovnifestivaali Punainen Helmi

13.-19.2.2012

Lisätiedot ja ohjelma