Julkaistu: 16.02.2012

Härmä

Häjyjen sukutilalla kuohuu. Isoon taloon veljekset riitelevät perinnöstä ja morsiamesta.

Suomen autonomian aikaan 1800-luvulla häjyt terrorisoivat Etelä-Pohjanmaan kyläraitteja. Häjyt olivat aikuisia miehenretkuja, jotka ryyppäsivät ja tappelivat aikansa kuluksi. Myöhempinä aikoina häjyjä on ihannoitukin. Härmä-elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja JP Siili ei tällaiseen ratkaisuun sorru – ja hyvä niin. Oikeassa elämässä häjyt olivat roistoja ja puukkotappelut julman väkivaltaisia.

Härmän keskustarinassa ottavat toisistaan mittaa Välitalon veljekset Matti (Lauri Tilkanen) ja Esko (Mikko Leppilammi). Esko on pojista vanhempi ja on esikoisena oikeutettu perimään suvun talon ja maat. Matti puolestaan voi parhaassa tapauksessa saada maatilan jostain nurkasta torpan paikan – jos tämä isälle ja veljelle sopii. Tilan pilkkomista ei tuolloin juurikaan suosittu – eihän talo muuten isona säilyisi.

Veljesten vanha isä (Esko Salminen) ei kuitenkaan katso hyvällä sitä, että Esko on pahaanen häjy, jonka aika kuluu kylällä ryypätessä ja rähjätessä. Matti on veljeksistä se kunnollinen ja kun nuorukainen haluaa viedä naapuritilan Ainon (Pamela Tola) vihille, isä on valmis neuvottelemaan veljesten perintöjärjestyksestä. Tästä huolimatta Matti on tilanteessa altavastaajana ja riita tilanjaosta ulottuu kohta myös tämän morsiameen.

Härmän pitäjässä oli autonomian aikoina vielä villin lännen lait, eikä virallinen valta tavoittanut rikollisia. Koska kylässä kukaan rohkene vastustaa pahantekijöitä – vallesmannista (mainio Kari Hietalahti) puhumattakaan – saavat häjyt rötöstellä rauhassa.

Härmän pohjajuonteista on helppo vetää yhteyksiä perinteiseen westerniin, mutta eipä siitä melodraamaakaan puutu. Suuret tunteet leiskuvat vanhaa kotimaista maalaisromantiikkaa kunnioittaen.

Tunnelmia alleviivataan Tuomas Kantelisen musiikilla, joka pääsääntöisesti toimii mukavasti. Muutamassa lähes pateettisessa tunnelmakohdassa tapahtumajatkumo ja toiminta pysähtyvät kuitenkin täysin. Musiikilla on merkittävä osa kerronnassa muutenkin ja kansanlaulut syntyvät tapahtumien kuluessa kuin itsessään. Tarinankerrontaan ne on rallatellut pohjalaisrokkari Lauri Tähkä.

Pohjalaisen miehen syvintä sisimpää on tuskin koskaan kuvattu valkokankaalla niin hienosti kuin Härmässä kahden miehen kohtaamisessa rantavedessä. Esko Välitalo yrittää vielä sovitella isänsä kanssa talon jakamista vanhemman pojan oikeuteen vedoten. Isä, sokea mies virtaavan veden vietävänä pitää selkeästä vaaratilanteesta huolimatta uppiniskaisen tiukasti kiinni omasta kannastaan. Esko pyyhkii vaivihkaa kyyneleensä silmäkulmasta ja piilottaa hetkellisesti pintaan nousseen herkän puolensa syvälle kovan pinnan alle. Ja vaikka vanha mies tietää mitä tuleman pitää, hän ei luovuta – koska näin on päätetty, niin näin nyt tehdään.

Mikko Leppilammen tulkitsema Välitalon Esko on lähes petomainen roisto, jolla on haavoittuva puolensa. Leppilammen korea ulkomuoto on peitetty rosoisen parran alle. Nyt kun ”kauniin pojan imago” ei häiritse, näyttelijä venyy parhaimpaansa ja osoittaa, että hänestä on muuhunkin kuin romanttisen komedian yksiulotteiseksi sankariksi.

Lauri Tilkanen tulkitsee onnistuneesti nuorta miestä, joka kamppailee oikeuden ja rakkauden puolesta.  Aku Hirvinimieni komppaa Mattia tämän parhaana kaverina ja tekee tällä kertaa roolinsa vähemmällä volyymilla. Olavi Uusivirta ja Eero Milonoff näyttäytyvät stereotyyppisissä roiston rooleissa, joissa ei juuri ole haastetta. Konkarit Esko Salminen ja Lena Meriläinen tekevät tasaisen varmat, hienot roolit.

Pohjanmaalle sijoittuvassa elokuvassa murre on tietenkin keskeinen – nyt kun kuitenkin kuvataan maakunnan varhaisia historiallisia vaiheita. Murre onkin hyvin kirjoitettu dialogiksi ja ärrät ovat kohdillaan. Murteen intonaatio on kuitenkin hakusessa eritoten nuorimmilla näyttelijöillä.

Komeasti toteutetun Härmän maisema kunnioittaa hienosti pohjalaista maalaismaisemaa ja epookkikin näyttää hyvältä.

Tiedot

Elokuva-arvio: Härmä

Ensi-ilta 17.2.2012

Ohjaus ja käsikirjoitus: JP Siili

Näyttelijät: Lauri Tilkanen, Pamela Tola, Mikko Leppilampi, Esko Salminen, Lena Meriläinen, Aku Hirviniemi, Taneli Mäkelä, Pirkka-Pekka Petelius, Eero Milonoff, Olavi Uusivirta, Kari Hietalahti

TUOTTAJAT Olli Haikka, Jarkko Hentula

KUVAUS Jani Kumpulainen

LEIKKAUS Aleksi Raij

PUKUSUUNNITTELU Anu Pirilä

MASKEERAUSSUUNNITTELIJA Riikka Virtanen

SÄVELTÄJÄ Tuomas Kantelinen

Alkuperäislaulut Lauri Tähkä

TUOTANTO Yellow Fims & TV Oy

KESTO 128 min

IKÄRAJA K16