Julkaistu: 26.01.2012

The Greatest Love Songs

Kuva: Uupi Tirronen
Maija Mustonen on koonnut vaihtelevien pienoisteosten illan aiheenaan rakkauslaulut.

Koreografi Maija Mustonen etsi avoimella haulla tekijät rakkaus-aiheiseen iltaan. Hän valitsi oman sooloteoksensa kumppaniksi yhdeksän muuta sooloa. Näin hän kokosi kaipuun, onnen ja ilon illan kymmenen rakkauslaulun ympärille. Mukana olevat esiintyjät ovat Hanna Ahti, Elina Hauta-aho, Anne Hiekkaranta, Katri Kainulainen, Jarkko Lehmus, Janne Masalin, Masi Tiitta, Saara Töyrylä, Emmi Venna ja Maija Mustonen.

Tunne nousee pienestä liikkeestä

Onnistuneimmat pienoisteokset olivat varsin minimalistisia, niissä esiintyjän tulkinta jätti musiikille tilaa. Heti alkuun mahdolliset ennakkoluulot rapisivat, kun Masi Tiitta tulkitsi Pave Maijasen kappaletta Ikävä. Kaipuu oli lähes käsin kosketeltavaa, Tiitan hahmo rakkauden runtelema. Tiitta on katsonut tarvitsevansa reilusti selittää tekemistään käsiohjelmassa, vaikkei olisi tarvinnut sanoa yhtään mitään. Esiintyjän mennyt elämä ja näyttämön ulkopuoliset tapahtumat tulivat selkeiksi ja näkyviksi näyttämöllä erittäin pienin elein.

Ensimmäinen ja viimeinen soolo loivat hiukan surumielisen tunnelman välillä riehakkaaseenkin menoon. Viimeisen tanssija oli Hanna Ahti, jonka dervissimäisestä pyörimisestä löytyi yllättävästi kaikki, mitä illan teemaan kuului. Pitkät vaaleat hiukset toivat eloa mustanpuhuvaan vaatetukseen, eikä muuta tarvittu. Tuntui, että Ahti loi illasta kokonaisuuden.

Mustonen ryhmien kokoajana

Maija Mustonen teki samantapaisella konseptilla vuosi sitten syksyllä Zodiakiin teoksen Dekalogi yhdessä  Heidi Masalinin kanssa. Silloin kymmenen tekijää tulkitsi raamatun kymmentä käskyä Kaapelitehtaan ympäristössä. Teema oli rajatumpi ja esiintymistila vaihtui joka esityksessä, kun yleisö käveli Ruoholahden kaduilla. Mustosen ja Masalinin ajatuksia voi lukea artikkelista http://www.skenet.fi/artikkeli/10/09/dekalogi.

Rakkauslauluista Mustonen on valinnut musiikikseen Maria Callaksen laulaman Casta Diva -aarian. Musiikin tai rakkauden voima vei tanssijan hennoilta varpailta polvilleen. Mustonen on hillitty ja herkkä tulkitsija, joka antoi laulun vaikuttaa teokseensa hienovaraisesti.

Musiikin voima

Musiikkivalinnat merkitsevät näissä rakkauslauluissa valtavasti. Paitsi esiintyjää, kappaleet vievät kutakin katsojaa omaan suuntaansa. Jokaisella esiintyjällä on varmaankin lähtökohtaisesti ollut jonkinlainen suhde valitsemaansa musiikkiin. Esitysten kerroksia syntyy katsojien reaktioista sävelmiin.

Sävelten voimaa on Kaj Chydeniuksen Nuoruustangossa, johon useimmilla suomalaisilla taitaa olla jonkinlainen suhde. Tanssija Elina Hauta-aho oli valinnut laulun kuvaamaan onnen huumaa. Hän pyörähteli nuoren morsiamen vapautta Kiti Neuvosen äänen siivittämänä.

Tundramatiks-bändin säveltäjänä, sanoittajana ja laulajana esittäytyvä Janne Masalin toi näyttämölle oman sävellyksenä Yhdes astellaan. Parasta oli, kun laulaja lähellä katsojia alkoi laulaa nauhalta tulevan kertosäkeen kanssa. Laulava hetki on selvästi Masalinin ominta esiintymisen aluetta.

Kokeneiden tanssijoiden koreografiset kokeilut

Anne Hiekkaranta on kokenut tanssija, joka on usein nähty mm. Jyrki Karttusen teoksissa. Omaa koreografiaa Hiekkaranta ei ole juurikaan näyttämöillä esitellyt. Siksi oli kiinnostavaa nähdä hänen tanssivan omaa liikettään renessanssiajan viulukonserttiin. Hän onnistui koreografisessa työssä oivallisesti. Hiekkarannan pitkät raajat ja elävä keho loivat kevyen ilmapiirin hämärään tilaan, jonka valosuunnittelija Anton Verho taikoi hetkeksi lähes kirkolliseksi.

Komearaamisen Jarkko Lehmuksen noustessa metalliputkista väsätylle korokkeelle mieleen ehti syntyä useita kuvia. Aluksi hän oli West Side Storyn Tony, sitten kuin yökerhon esitanssija. Miehen alkaessa liikkua kuvittelin hänen strippaavan meille. Tosin valkoisessa aluspaidassa ja farkuissa ei kovin paljoa riisuttavaa olisi ollut. Lehmus tanssi pienellä lavalla kuvitellun rakkaan kiihkeän halauksen. Sam Brownin ikihitti Stop kiihdytti tulkinnan äärimmilleen.

Performanssia

Performanssitaiteilija Katri Kainulainen seisoi näyttämön etureunassa ja keskellä katsomoa alusvaatteissa. Hän seisoi ja katsoi yleisöä uhmakkaasti. Käsiohjelmassa Kainulainen kertoi esityksen kertovan vuosia sitten päättyneestä suhteesta. Lauluna hänellä oli virolaisen Siiri Sisaskin kappale Ma ei maga ma ei söö (Mä en nuku enkä syö).

Tanssin vauhtia eri vuosikymmeniltä

Nuoren tanssitaiteen maisteri Emmi Vennan kappale oli My Red Hot Car, jonka nauhalta esitti sen säveltänyt brittimuusikko Squarepusher. Venna pani koko kehonsa tärisemään, seisten, istuen, kontillaan. Ehkä tärinää tapahtui kuuman punaisen auton takapenkillä, paljon mahdollista.

Rakkaudesta tanssiin kertoi Whitney Houstonin laulama I wanna dance with somebody, ja sitä tulkitseva Saara Töyrylä antoi tanssijalkojen viedä. Töyrylä oli kuin suoraan 1980-luvun alun elokuvista Fame tai Flashdance. Jumppapuku ja kirjavat trikoot, jumppaliikkeet ja korkeat jalannostot sekoitettuna kevyeen keimailuun yleisölle onnistuivat kuvaamaan tuota aikaa hyvin.

Yhteinen päätös

Lopuksi kaikki kymmenen esiintyjää tanssi yhdessä pienen palan jokaisen tanssista. Hauska potpuri kokosi parissa minuutissa illan yhteen nippuun. Hiukan lisää pientä sommittelua, ja osio olisi näyttänyt tarkasti tehdyltä kokonaisuudelta.

Tiedot

The Greatest Love Songs

Esityskonsepti, ohjaus: Maija Mustonen
Esitys, koreografia: Hanna Ahti, Elina Hauta-aho, Anne Hiekkaranta, Katri Kainulainen, Jarkko Lehmus, Janne Masalin, Maija Mustonen, Masi Tiitta, Saara Töyrylä, Emmi Venna
Valosuunnittelu: Anton Verho
Esitysdramaturgia, äänisuunnittelu: Laura Murtomaa
Kuva: Anton Verho
Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Maija Mustonen

Esitykset 19.1.-2.2.2012

www.zodiak.fi