Julkaistu: 26.01.2012

Diiva ja mekaaninen sydän

Kuva: Aliisa Hautaviita
Tanja Elorannan tulevassa sooloesityksessä naamioteatteri yhdistyy henkilökohtaisuuteen.

Teatterikorkeakoulun ruokalassa käy vipinä, kun nuoret, hikiset opiskelijat tankkaavat ja keskustelevat innokkaasti. Mutta minua vastapäätä istuu monipuolinen taiteilija Tanja Eloranta, joka on jo koulunsa käynyt. Tosin uusinta teosta tehdessään hän törmäsi kouluista kovimpaan; elämään itseensä kuoleman vastapoolina. Teatteri Metamorfoosin suojissa syntynyt, helmikuussa ensi-iltansa saava sooloteos yhdistelee naamioteatteria, tanssia ja väkeviä henkilökohtaisia kokemuksia.

- Idean tähän esitykseen sain joulukuussa 2009, kun näin erinomaisen balilaisen naamiotanssiesityksen. Yksi näyttelijä herätti lavalla henkiin naamioiden avulla useita erilaisia hahmoja. Innostuin näkemästäni ja päätin, että haluan tehdä jotakin samankaltaista. Metamorfoosista mukaan sain sekä Soile Mäkelän että ohjaaja Davido Giovanzanan ideaa rakentamaan, Eloranta kertoo.

- Koin, että haluan vetää uraani enemmän näyttelijäntyön suuntaan, pois varsinaisesta tanssista ja tässä olisi sauma.

Tanssitaiteen maisteriksi valmistuneen Elorannan liikekieliin kuuluvat mm. baletti, steppi ja jazztanssi. Vahvasti esittävinä lajeina ne soveltuivat Elorannan mukaan hyvin teoksen liikemateriaalin lähtökohdiksi. Diivan käsite liukui teokseen kuin itsestään. Eloranta päätti työryhmän kanssa keskittyä kolmen erilaisen hahmon, kolmen diivan esille tuomiseen naamioiden kautta. Mutta naamioteatterissa kasvoille ei kelpaa mikä tahansa. Mitä ammattimaisempaa työskentelyä, sen tarkempaa myös naamioiden valinta ja valmistus.

- Davido hallitsee taitavasti perinteisten, nahasta tehtävien commedia dell´arte -naamioiden valmistuksen. Tällä kertaa halusimme vielä enemmän käsityön tuntua. Avuksi saimme Ranskasta maineikkaan naamiotaiteilijan Etienne Championin, joka opetti, kuinka naamio voidaan valmistaa puusta. Kasvoistani otettiin valos, jonka mukaan naamiot hiottiin pienintä yksityiskohtaa myöten. Nyt ne ovat kuin toinen iho. Päädyimme puolinaamioihin, joka jättää suun vapaaksi ja mahdollistaa näin replikoinnin, Eloranta kuvailee.

Hyvin käynnistynyt projekti sai dramaattisen käänteen elokuussa 2010, kun Eloranta huomasi äkisti kuntonsa huonontuvan.

- Sydän se alkoi yllättäen temppuilla. Syke putosi luonnottoman alas, enkä tahtonut enää jaksaa mitään. Ennen leikkauspöydälle joutumista minulla oli erikoinen kausi, jolloin tavallaan keskustelin kuoleman kanssa. Olin yksin mökillä ja mietin, että tässäkö tämä oli. En hyväksynyt sitä. Haastoin kuolemaa ja se haastoi minua. Lopulta minulle asennettiin tahdistin, Eloranta kertoo.

Niin kuin taiteessa joskus paradoksaalisesti käy, oman elämän kolhut saattavat jopa nykäistä luovaa prosessia uuteen, ennen aavistamattomaan suuntaan. Niin kävi tässä tapauksessa. Työryhmä kannusti Elorantaa ottamaan henkilökohtaisen aspektin mukaan esitykseen ja hetken emmittyään niin kävikin.

- Kyllähän tämä kokemus nöyryyttä opetti ja sen, mikä on todella tärkeää, eli rakkaus ja lähimmäiset. Elämä on todella pienestä kiinni. Sen sain todeta myös kun kävin sairaalassa tsekkauttamassa tahdistinta. Lääkäri sammutti sen hetkeksi ja samalla pysähtyi myös minun sydämeni. Eli nyt, tai ainakin toistaiseksi minulla on mekaaninen sydän, Eloranta sanoo naurahtaen.

Näin esityksen sävy muuttui nimeä myöten. Harjoitusprosessissa tuntuu olevan vahva ryhmätyön meininki. Giovanzanan ohjauksessa Eloranta improvisoi naamioiden kanssa ja tuottaa tekstiä. Tätä materiaalia Asta Honkamaa dramatisoi monologeiksi. Myös valosuunnittelija Markus Alanen osallistuu dramaturgiseen prosessiin. Teksteihin on kuulemma löytynyt runollisia sävyjä. Oman lisänsä esitykseen tuo Johanna Stormin suunnittelema äänimaailma. Mutta mitä esityksessä juonellisesti tulee tapahtumaan?

- Monenlaisia asioita.  Diivojen välisessä vuoropuhelussa on ruvennut näkymään sukupolvien välisiä ketjutuksia. Yllättäen myös yhteiskuntakritiikki saa osansa. Kyllä nuo naamiot ja niiden kautta syntyvät hahmot ovat sellaisia veijareita, että ne artikuloivat itsenä väkisinkin ulos! Eloranta sanoo silmät säihkyen.

Diiva ja mekaaninen sydän saa ensi-iltansa Circo-keskuksen tiloissa Suvilahdessa. Esitys on suunniteltu liikuteltavaksi, joten kiertueita on myös odotettavissa.

 

Tiedot

Teatteri Metamorfoosi

Diiva ja mekaaninen sydän

OHJAUS: Davide Giovanzana

DRAMATURGIA: Asta Honkamaa

ESIINTYJÄ: Tanja Eloranta

LAVASTUS: Pilar Andeyro

VALOSUUNNITTELU: Markus Alanen

PUVUSTUS: Aliisa Hautaviita

NAAMIOT: Toni Lehtola, Davide Giovanzana

NAAMIOTYÄPAJA: Etienne Champion (Ranska)

ÄÄNISUUNNITTELU: Johanna Storm

TUOTTAJAT: Jenny Nordlund, Riina Tikkanen

 

Ensi-ilta 16.2.2012

Muut esitykset: 17,18 ja 19.2, 19.00

Cirko-keskus Kaasutehtaankatu1, Suvilahti

Varaukset: 045-122 1281

Lisätiedot: 040-7513576

www.metamorfoosi.com