Julkaistu: 13.12.2011

Veitset leikkaa ilman

Kuva: Katri Takkinen
Jussi Moilan käsikirjoittama ja ohjaama teos on raikasta ja vaikuttavaa nykydraamaa.

Hienoa, että Helsingissä on vielä tilaa uusille, raikkaille teatteriryhmille. Tällaisiin kuuluu Teatteri Nirvana, joka esittäytyy Valtimonteatterissa Aleksis Kiven kadulla. Ronskeista kotisivuistakin näkee ryhmän punk-henkisen otteen. Ryhmässä on tuttuja kasvoja, kuten Ulla Raitio, joka vastikään esiintyi Ilmestysteatterin Dante-tulkinnassa. 

Jussi Moilan käsikirjoittama ja ohjaama Veitset leikkaa ilman on taiteellinen opinnäytetyö Teatterikorkeakouluun. Rohkeasta otteesta voi päätellä, että tästä miehestä kuullaan vielä. Moila yhdistelee estottomasti ns. lyyristä, eli runollista draamaa, pohjoista aksenttia ja tiukkaa nykydraamaa kaikkine v-alkuisine sanoineen.  Lopputuloksena on kokemus, jonka aikana saa nauraa mutta myös silmäkulmat kostuvat useammankin kerran.

Valtimonteatterin intiimi tila on tupaten täynnä. Esityksen alussa viisihenkinen ryhmä laulaa erittäin ammattitaitoisesti surumielistä melodiaa. Musiikin ohjauksesta on vastannut Jouni Bäckström. Ryhmä alkaa purkaa tarinaa kuorolausunnan keinoin: ”Tragedia alkaa. Putoamme pilven päältä. Enkelit itkevät. Harmin paikka. Ja tästä se alkaa.”

Lavastukseksi riittää vanha keinutuoli, johon ilmestyy Leo Honkosen esittämä sodan käynyt, kuoleva isä. Hän sytyttää ja sammuttaa sylissään olevaa lamppua, ja dialogi kuoron kanssa käynnistyy vähitellen ja kiihtyen. Illuusio on tenhoava ja outo, sillä Honkonen on komea mies, eikä hahmo omasta mielestään mitään kuolemaa tee. Niin kuitenkin käy. Sukupolvien yli käyvä tragedia on alkanut.

Fokus vaihtuu Pasiin, isokokoiseen nuorukaiseen, jonka elämä on aika sekaisin. Paras kaveri on vanha koira ja lempimusa Nirvanaa, jota ryhmä esittää taidokkaasti beatboksaten. Jälleen illuusioharha, sillä Pasia esittää hoikka ja sensuelli Ulla Raitio energisesti pomppien. Kiinnostavaa, että Nirvana ja Kurt Cobainin traaginen elämä innostavat teatterintekijöitä vuodesta toiseen. Hyvässä muistissa on nuoren  Iira Halttusen parin vuoden takaisinen teos Ähtäriin, jossa fanitettiin myös Nirvanaa.

Pasia hoitavat mielenterveyshoitajat näyttäytyvät paikkojaan vilauttelevina mainioina sekopäinä. Maailma on raiteiltaan.

Toinen näytös alkaa kiinnostavasti aulatilaa hyödyntäen. Seurataan hetki Pasin veljen (Joonas Saartamo) elämää. Se on synkkämielistä tv-kanavilla surffailua. Bilettävä kaveri, Jari Virman ei saa ystäväänsä syttymään. Enteellisestä kohtauksesta siirrytään vähitellen äitiin, jota tulkitsee oivallisesti Kaisa Leppänen. Monenlainen kipuilu ja väärinkäytökset alkavat kuoriutua esiin Leppäsen rauhallisen hahmon uumenista. Lopulta tragedia saavuttaa vääjäämättömän tuloksensa. Näytelmän alaotsikko onkin Pohjoinen tragedia neljässä henkilössä.

Näyttelijäryhmä tekee kautta linjan hyvää ja läsnä olevaa työtä. Moila on onnistunut luomaan luottavaisen ilmapiirin, joka mahdollistaa intensiivisiä tilanteita. Rytmi on napakkaa, ja näyttelijät liikkuvat tyylikkäästi kuorolausunnan ja modernin ilmaisun välillä murteineen kaikkineen.

Moilan ohjauksessa on uudenlainen, raikas ote. Esityksessä on paljon kiinnostavia ideoita ja ratkaisuja. Eräs näistä muun muassa kunnianhimoinen tapa käyttää vain ihmisen ääntä livemusiikkina sähköisen musiikin sijaan. Veitset leikkaa ilman on varmasti kauden kiinnostavimpia ja uutta luovimpia esityksiä. Onnitteluni työryhmälle vahvasta teatterikokemuksesta.

Tiedot

Jussi Moila:

Veitset leikkaa ilman

OHJAUS: Jussi Moila

ROOLEISSA: Kaisa Leppänen, Leo Honkonen, Ulla Raitio, Joonas Saartamo, Jari Virman

MUSIIKKI JA LAULUN OHJAUS: Jouni Bäckström

REKVISIITTA JA VALOT: Työryhmä

PUVUT: Sini Pesonen ja työryhmä

DRAMATURGINEN KONSULTTI: Sini Pesonen

TUOTANTO: Työryhmä

JULISTE: Elmo

PROMOKUVAT: Maria Gallen-Kallela

ESITYSKUVAT: Katri Takkinen

Ensi-ilta 10.12.2011

Teatteri Nirvana Valtimonteatterissa

Tiedustelut: teatterinirvana@gmail.com, www.teatterinirvana.com 041-7488475