Julkaistu: 08.12.2011

Hiljaisuus

Kuva: Jolle Onnismaa
Hieno Hiljaisuus vetää hiljaiseksi.

Jatkosodan viimeinen kevät valvotaan vainajien vierellä Sakari Kirjavaisen hienossa uutuuselokuvassa.

Suomi oli ainoa maa, joka huolehti sankarivainajansa kotiin toisen maailmansodan tantereilta. Vuosien 1939-1945 aikana 83 000 kaatunutta siirtyi kotikyliensä multiin, kiitos rintamalinjojen lähimaastossa toimineiden evakuointikeskusten. Kaveria ei jätetty.

Hiljaisuus on kertomus Einosta (Joonas Saartamo) ja Antista (Lauri Tilkanen), saman kylän pojista, joiden tehtäväksi koituu huolehtia kuolleista sotilaista etulinjan tuntumassa. Työtovereina heillä on kaksi nuorta lottaa, Siiri (Joanna Haartti) ja Jaana (Terhi Suorlahti) sekä kaiken kokeneet kuppari-Miina (Sinikka Mokkila) ja Korpikangas (Ilkka Heiskanen), entinen lääketieteen opiskelija. Yhteisöä johtaa sotilaspastori Hiltunen (Kari Hakala).       

Vainajien vaaliminen on raskas, pakahduttava tehtävä. Einolle tärkeintä on kuitenkin hänen lupauksensa Antin isälle, joka on pyytänyt tätä pitämään hunsvottipoikansa hengissä hinnalla millä hyvänsä. Eino on hyväuskoinen ja siksi helposti jymäytettävä – seikka, jota lottia naurattava ja rahalle ahne Antti käyttää siekailematta hyväkseen. Eino päätyy tekemään likaiset työt myös kaverinsa puolesta.

Hiljaisuus vetää katsojan hiljaiseksi. Sakari Kirjavaisen ohjaama ja Esko Salervon käsikirjoittama teos avaa kokonaan uuden näkökulman sotaan. Sodan kokenut sukupolvi ei muistoillaan kerskannut, mihin Kirjavaisen elokuva löytää vavahduttavan syyn. Kun kaikki uho ja tuho viimein raukesivat, jäi jäljelle vain kuolemanhiljaisuus.        

Sotaelokuvana Hiljaisuus on omaa luokkaansa, sillä se ei kuvaile historiallisia tapahtumaketjuja tai omaksu moraalista näkökulmaa raastavaan teemaan. Hiljaisuus on kuvaus ihmisistä äärimmäisissä olosuhteissa, rajatilassa, jossa vastakohdat sekoittuvat erottamattomasti toisiinsa – elämä kuolemaan, helvetti pelastukseen ja ystävyys petollisuuteen.

Näyttelijät ansaitsevat kaikki mahdolliset superlatiivit. Joonas Saartamon yksinkertainen ja kiltti Eino on elokuvan herkkä sydän. Etenkin Einon ja Ilkka Heiskasen huikeasti tulkitseman Korpikankaan kohtaamisia seuraa lähes henkeään pidätellen. Viimemainittu on tuonpuoleiseen eksynyt sielujenhoitaja, väsymyksessään harras kuoleman renki.

Vähäeleisyydellään vakuuttavalle Hiljaisuudelle suo kaiken mahdollisen hyvän. Harva elokuva onnistuu luomaan näin väkevän ja koskettavan tunnelman sortumatta edes paikoin melodramaattisiin ylilyönteihin.

Toivoa sopii, että myös nuorempi yleisö löytää Hiljaisuuden. Kotimaisena elokuvaelämyksenä se on ehdottomasti tämän vuoden parhaimmistoa.  

 

Tiedot

Elokuva-arvio: Hiljaisuus

Suomi 2011

ENSI-ILTA 9.12.2011

OHJAUS Sakari Kirjavainen

KÄSIKIRJOITUS Esko Salervo

TUOTANTO Petri Rossi, Alf Hemming ja Joonas Berghäll

KUVAUS Petri Rossi

LEIKKAUS Jukka Nykänen

MUSIIKKI Timo Hietala

PÄÄOSISSA:

JOONAS SAARTAMO – Eino

LAURI TILKANEN – Antti

ILKKA HEISKANEN – Korpikangas

JOANNA HAARTTI – Siiri

TERHI SUORLAHTI – Jaana

SINIKKA MOKKILA – Miina

KARI HAKALA – pastori

KESTO 112 min