Julkaistu: 16.11.2011

Kaksi maailmaa

Kuva: Marko Mäkinen
Kaupunginteatterin uutuudessa tutkitaan rajatun uskonnollisen yhteisön suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan.

Globalisoituvassa maailmassa on yhä tärkeämpää ymmärtää erilaisia kulttuureja ja uskontoja. Vastaavasti salailun aika on ohi. On tärkeää, että esimerkiksi uskonnollisten äärilahkojen kyseenalaiset toimintatavat tulevat julki. Muun muassa Uskontojen uhrit ry. tekee Suomessa merkittävää työtä erilaisten lahkojen aiheuttamien traumojen lievittämiseksi.

Ohjaaja Milko Lehto on tarttunut tanskalaisten Niels Arden Oplevin ja Steen Billen uskontokriittisen menestyselokuvan ideaan. Suomennoksesta ja sovituksesta vastaa Katja Krohn, ja näytelmä on saanut nimekseen Kaksi maailmaa. Lehto sohaisee kunnolla muurahaispesää, sillä näytelmä peilaa Jehovan todistajien maailmankuvaa melko kärjistetysti.

Esitys lähtee käyntiin dramaattisesti ja toiminnallisesti herätyskokouksesta, jossa esityksen keskeisen perheen nuorempi tytär, Elisa (Elina Keinonen) vihitään seurakunnan jäseneksi. Upotus-, milteipä hukutuskastetta seuraa koko perhe, ja seurakunta uljaasti laulaen taisteluvirsiä. Dramatiikka jatkuu. Perheen isä, Rauno Ahosen tulkitsema Antero, tunnustaa seurakunnan edessä, että hän on tehnyt aviorikoksen.

Kömmähdys annetaan anteeksi, ja kiitosvirsi raikaa. Muu perhe, (Aino Seppo, Rosanna Kemppi ja Joe Ahonen) joutuu miettimään, miten uskottomuus perheen sisällä ratkaistaan. Anteeksianto vai moraalinen tuomio? Keskeiseksi henkilöksi nousee perheen vanhin tytär, Rosanna Kempin vahvasti tulkitsema Sara.

Perheeseen kuuluu vielä ulkojäsenenä Tuukka Vasaman tulkitsema Joonas, joka on potkittu yhteisön ulkopuolelle toisenlaisen arvomaailmansa takia.

Saran uskovaista, mutta kaksinaamaista ystävää Teea esittää Anna-Maija Tuokko. Hän houkuttelee Saran bileisiin, joissa tapahtuu väistämätön; tutustuminen söpöön poikaan nimeltä Tuukka (Jarkko Miettinen). Ongelma on siinä, että Tuukka on tavallinen, ei uskova lähiönuori. Näin syntyy repivä ja raastava valintatilanne: kuunnellako luonnollista rakkauden kutsua vai totellako uskonnollista yhteisöä, joka kieltää ehdottomasti esiaviollisen seksin ja suhteet ei-uskoviin?

Markus Tsokkisen lavastuksessa tärkeässä osassa ovat valtakunnansalia symboloivat korkeat puuovet ja maailmallisuutta symboloivat pyöröovet. Viesti on selkeä; sisällä olet turvassa, osana ”meitä” ja ulkona olet yksin.  Siitä, kuka on ulkona, kuka sisällä, päättävät seurakunnan vanhimmat, joita vakavin kasvoin tulkitsevat Markku Huhtamo, Iikka Fors ja Pekka Huotari. Väliaikaan mennessä käy selväksi, että huonosti tässä käy. Kahden maailman yhteensovittaminen on mahdotonta.

Lehdon ohjaustapa on melko yleistävä ja populistinen. Uskovaiset ovat kummallisia hihhuleita, maalliset ihmiset tietenkin vain juovat ja ajattelevat seksiä. Toki kärjistykset luovat dramatiikkaa, mutta onko lähestymistapa rakentava? Tuleeko esitys herättämään avointa keskustelua, vai lujittaako se ennakkoasenteita? Se jää nähtäväksi. En tosin tiedä, ovatko Jehovan todistajat aktiivisia teatterinkatsojia ja syntyykö teemasta vuorovaikutusta.

Näyttelijäryhmä tekee varsin pätevää työtä. Etenkin Kemppi ja Miettinen ovat varsin uskottava pari rakastuneina nuorina. Ensimmäinen rakastelu kuvataan hyvin kauniisti ja luonnollisesti.  Hahmot ovat kuin tämän hetken Romeo ja Julia.

Ahonen tekee hienon roolityön haastavassa isän roolissa, johon on ladattu paljon monimutkaisia tunteita. Keinonen on vakuuttava sinisilmäisenä, hurmahenkisenä tyttärenä.  Seppo ja Vasama tekevät pienet, mutta tärkeät roolityöt perheen uskontokriittisinä hahmoina, joiden moraali on kuitenkin ristiriitaista. Fors tekee mainion karikatyyrin karismaattisena saarnamiehenä.  Marjut Toivanen näyttäytyy pippurisessa sivuroolissa Tuukan äitinä. Hahmo tuo mukavasti potkua draamaan.

Tragediaksi kääntyvä Kaksi maailmaa on puhutteleva esitys, joka herättää paljon kysymyksiä. Jää miettimään, voiko tuo kaikki olla totta vai vain teatteria. Valitettavasti se voi olla totta. Tätä kirjoittaessa Jehovan todistajista eronnut mies kertoo  radiossa, kuinka tuskallista on tulla täydellisesti suljetuksi ulkopuolelle ystäväpiiristä, jopa omasta perheestä. Tämä kaikki fanaattisuuden takia.

Tiedot

Niels Arden Oplev ja Steen Bille:

Kaksi maailmaa 

SUOMENNOS: Katja Krohn

SOVITUS: Katja Krohn ja Milko Lehto

OHJAUS: Milko Lehto

ROOLEISSA: Rosanna Kemppi, Rauno Ahonen, Aino Seppo, Elina Keinonen, Joe Ahonen/Tobias Karlenius/Lauri Lehto, Tuukka Vasama, Jarkko Miettinen, Marjut Toivanen, Lasse Pajunen, Anna-Maija Tuokko, Kirsi Karlenius, Markku Huhtamo, Ilkka Foess, Pekka Huotari, Tiina Peltonen, Helena Haaranen, Sari Haapamäki

LAVASTUS: Markus Tsokkinen

PUVUT: Elina Kolehmainen

VALOSUUNNITTELU: William Iles

ÄÄNISUUNNITTELU: Antero Mansikka

KOREOGRAFIA: Sari Haapamäki

LAULUT: Marko Puro

NAAMIOINTI: Tuula Kuittinen

KAMPAUKSET: Henri Karjalainen

 

Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 9.11.2011

Esityksen kesto 2t 50min

Tiedustelut: www.hkt.fi