Julkaistu: 02.11.2011

Jatkuvaa kasvua

Kuva: Tanja Ahola
Ryhmäteatterin uutuuskomedia päättää trilogian työn muutoksesta yhteiskunnassa.

Peruukit ja tekoviikset vaihtuvat tiuhaan, kun viisipäinen näyttelijäjoukko ahkeroi lukuisia karikatyyreja Ryhmäteatterin näyttämöllä. Edetään 80-luvun opiskelijabileiden tanssilattialta konttoriin ja lopulta Thaimaan rannalle.

Jatkuvaa kasvua on Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän suomalaista työelämää ja yhteiskuntaa analysoivan trilogian viimeinen esitys. Nikolai Gogolin novellista ammentanut Päällystakki tutkaili työelämän lähihistoriaa pankkivirkailijan näkökulmasta. Euroopan taivaan alla taas paneutui työvoiman liikkuvuuteen EU-alueella. Kaikkia näytelmiä lävistää satiirinen ote nyky-yhteiskuntaan.

Nyt tarkastellaan työn tuottavuutta yltiöpäisen kasvattamisen seurauksia. Yksilö jää kertomuksessa jalkoihin, kun tehokkuusvaatimukset tiukentuvat entisestään. Mutta kuten huomataan, on jatkuva kasvu mahdottomuus. Kovia kokeneita kaduntallaajia rohkaistaan startup-yrittäjiksi – ja ottamaan rutkasti velkaa. Työttömyys ja päihderiippuvuus kääntyvät nykyajan muotikielellä downshiftingiksi. Pyrkimys tuottavuuteen kärjistyy lopulta äärimmäiseen automaatioon: keksitään, miten korvata hoitohenkilökunta koneilla.

Martti Suosalo tekee tapansa mukaan vahvaa työtä pääosassa. Suomalaisen miehen arkkityyppi Antero Alapylpyrä on perusinsinööri, joka yrittää keinua mukana yksityiselämän ja työelämän heittelevissä aalloissa. Tiina Lymi on muiden rooliensa ohella Anteron vaimo, ulkomaan lomalle haikaileva hoitaja Johanna. Ursula Salo esittää muun muassa pariskunnan Hello Kitty -riippuvaista lasta ja mielenterveyspotilasta.

Näyttelijäkunnan nuorempaa polvea edustaa televisiostakin tuttu hauskuttaja Aku Hirviniemi, joka revittelee karrikoimalla niin Jeesusta kuin Kike Elomaatakin. Viimeisen vuoden aikana perussuomalaisille on irvailtu niin monessa esityksessä, että se alkaa tuntua hieman väsyneeltä.

”Voi sviddu”, kuuluu vähän väliä, kun viiden euron korottomalla bonuksella työttömiä yrittäjiksi kosiskeleva pankinjohtaja juonii. Robin Svartströmin esittämä Näätä Nordqvist on ilmetty Björn Wahlrools – yhteys on päivänselvä jo käsiohjelman tekaistun Ahti-pankin mainoksessa. Ilkeämielisen pankinjohtajan hahmo esitetään riistokapitalismin airuena, mutta lopulta myös sen uhrina.

Videokuvaa esityksessä käytetään runsaasti. Lavastus on jo Päällystakista tuttuun tapaan riisuttu. Pukusuunnittelussa irrotellaan enemmän. Peruukeista ja viiksistä syntyy kenties tahallisen korni vaikutelma.

Värikkäiden käänteiden taustalla soi coolisti jumputtava hittimusiikki. Lady Gagan Bad Romance -kappale kuvaa pienen ihmisen ja talouden suhdanteiden huonoa suhdetta.

Ajoittaisista hauskoista hetkistä ja terävistä oivalluksista huolimatta trilogian päätösosasta välittyy jonkinlainen kisaväsymys. Pääpaino on komediassa, jonka näyttelijät taitavatkin hyvin, mutta jään kaipaamaan monivivahteisempaa ja älykkäämpää huumoria – jota nähtiin Ryhmäteatterin viimekeväisessä Eduskunnassa. Talouttakin tämä Ylioppilasteatterin Valtuustojen mainiota perinnettä jatkanut esitys käsitteli Jatkuvaa kasvua pontevammin. Toisaalta Ryhmäteatteri on trilogiansa ansiokkailla ja pidetyillä edeltävillä esityksillä asettanut riman korkealle.

Tiedot

Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä

Jatkuvaa kasvua

OHJAUS: Esa Leskinen

ROOLEISSA: Aku Hirviniemi, Tiina Lymi, Ursula Salo, Martti Suosalo, Robin Svartström

LAVASTUS JA PUKUSUUNNITTELU: Janne Siltavuori 

VALOSUUNNITTELU: Ville Mäkelä

ÄÄNISUUNNITTELU: Marko Ahokangas

MASKEERAUSUUNNITTELU: Riikka Virtanen

KUVASUUNNITTELU: Ville Vierikko

Kantaesitys 27.10.2011 Pengerkadun näyttämöllä.

www.ryhmateatteri.fi