Julkaistu: 20.10.2011

Ylioppilasteatterin syksy

YTTT-kabaree. Kuva: Reeta Vornanen
Ylioppilasteatteri tuulettaa teatterin tekemisen tapoja ja kannustaa luonnosmaisuuteen.

Viime vuotta määritti traditio-teema, eli uusien ylioppilasteatterilaisten suhde YT:n menneisyyteen. Tänä vuonna teemoiksi on valittu viihde ja väkivalta. Ne ovat teatterissa ja draamassa läsnä usein ikään kuin annettuina, mutta Ylioppilasteatterin taiteellinen johtaja Ossi Koskelainen toivoo, että Ylioppilasteatterissa niihin saadaan uusia kulmia.

- Viihde ja väkivalta eivät välttämättä näy suoraan Ylioppilasteatterin syksyn proggisten teemoissa, vaan ovat niissä läsnä pikemminkin jonkinlaisina alaviitteinä. Viihde on esityksissä mukana siten, että haemme tapoja, joiden avulla esityksissä ja esiintyjien kanssa voisi viihtyä uudella tavalla, aidommin. Väkivaltaan taas haetaan suhdetta esimerkiksi miettimällä, millainen voisi olla rakkaudellinen suhde teatterin ja teatterin tradition rakenteelliseen väkivaltaan.

Koskelaisen mukaan tänä vuonna teatteria ei tehdä niin traditionaalisesti kuin viime vuonna, jolloin ohjelmistoon kuului suuria spektaakkeleita.

Lähes kaikki syksyn Viihdepaukut-sarjaan kuuluvat esitykset rikkovatkin traditionaalisen yleisösuhteen: parhaillaan esitettävässä, Lasse Poserin ohjaamassa YTTT:n eli Ylioppilasteatterin tietotoimiston kabareeilloissa uudet ylioppilasteatterilaiset esittävät omat videotaidetta hyödyntävät sooloesityksensä. Ylioppilasteatterilaiset ovat iltoja työstäessään jopa miettineet, mitä Weimarin tasavallan 20-luvun kabareet oikein merkitsivät.

- Oman soolon tekeminen on toki iso juttu, mutta uudet yt-läiset ovat rohkeita. Heidän ei tarvitse lähteä uppoamaan tarinankerrontaan, vaan he nousevat lavalle omien ajatustensa kanssa.

Ylioppilasteatterilla halutaan sallia inspiroiva luonnosmaisuus, kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa. Kabaree-illoissa yleisö saa liikkua ja oleilla. Bilemäistä tunnelmaa lisää dj, joka saattaa houkutella tanssiin.

-Ylioppilasteatteriin voi tulla myös vain haahuilemaan yksikseen pullon kanssa, mitään osallistumispakkoa ei ole.

Spaces-teoksessa annetaan tilaa intuitiiviselle tiedolle

Ylioppilasteatterin syksyyn kuuluu myös koreografi Laura Pietiläisen suunnittelema Spaces-teos, jota voi pitää uudenlaisena aluevaltauksena.

- Yleisöä kuljetetaan Ylioppilasteatterin tiloissa. He voivat virittyä toisenlaiseen olemisen tapaan, tilaan ja tunnelmaan yhdessä esiintyjien kanssa, Pietiläinen sanoo.

Pietiläinen oli mukana Tuntu-kollektiivin Zodiakiin talvella 2010 tekemässä Sarastuksia-esityksessä, jossa yleisölle luotiin monenlaisia tilakokemuksia. Nyt 10.11. ensi-iltansa saavassa Spaces-esityksessä yleisö saa vapaasti liikkua ja esityksessä on myös mahdollista lähteä yksityiselle matkalle jonkun esiintyjän kanssa.

Pietiläistä kiinnostaa kokeilla, miten katsojana olemista voi muuttaa. Hän ei halua jättää katsojaa katsojan asemaan, vaan hakee Spaces-esityksessä katsojan ja esityksen väliin erilaista suhdetta, uudenlaista vapautta.

- Toivoisin, että katsojan tulisivat Spaces-esitykseen avoimesti. Myös se, että on mahdollista tehdä matkaa jonkun toisen ihmisen kanssa antaa mahdollisuuden uuteen kohtaamiseen, Pietiläinen sanoo.

Erilaista yleisösuhdetta hakevan esityksen harjoitteleminen vaatii ohjaajalta jokaisen esiintyjän ominaislaadun huomioimista. Spaces-teoksessa esiintyjien täytyy harjaantua kuuntelemaan katsojia.

- Katsojien ja esiintyjien täytyy antaa tilaa hetkille ja avautua huomaaman jokaisessa hetkessä oleva tunne. Esitys on elämän kaltainen.

Esityksessä voi kokeilla, miltä tuntuu olla intuitiivisesti toisen kanssa. Ihmisissä on Pietiläisen mukaan paljon intuitiivista tietoa, jota ei helposti havaitse normaalissa elämässä. Useimmiten ihmisten tekemisiä määrittää joku tietoinen päämäärä, eikä aidosti hetkeen syventyminen ole mahdollista.

- Yleisön kanssa tehdään ennen esitystä sopimus, että Spaces-esityksen aikana ei saa puhua. Usein jo se vapauttaa toisenlaiseen olemiseen ja havainnointiin, Pietiläinen sanoo.

Esitysinstallaatiossa näyttelijät toimivat näyttelyoppaina

Ossi Koskelainen ohjaa Oksasenkatu 11- galleriaan esitysinstallaation Meidän ylevä köyhyytemme, joka alkaa 6.12. Se on myös jonkinlainen kommentti Brechtin Kerjäläisoopperalle. Galleriassa työskennellään yhdessä nuorten Kuvataideakatemiassa opiskelleiden taiteentekijöiden kanssa.

- Esiintyjät pääsevät myös itse tekemään harjoituksissa kuvataidetta. Esityksissä he toimivat eräänlaisina näyttelyoppaina yleisölle, Koskelainen selventää.

Yhteistyö Kuvataideakatemian kanssa on ilahduttava avaus: Kuvataideakatemian suhde esitystaiteeseen on viime vuosina vankentunut entisestään. Monet lopputyönäyttelyiden ääniteokset, installaatiot ja performanssit ponnistavat pikemminkin esitystaiteesta, joten ei ihme, että teatteripuolelta löytyy työpareja.

Lisäksi kuusi uutta jäsentä valmistaa Akse Petterssonin ja Veikko Nuutisen kanssa Lucia-aiheisen esityksen Lucia Lux Lux Delux, joka saa ensi-iltansa 13.12. Se on YT:n proggiksista teatterillisin. Luvassa on ainakin valoa, iloa ja rauhaa.

Viihteen miettiminen ei tarkoita vain viihtymistä, vaan Ylioppilasteatterissa pohditaan tulevana kautena myös viihteen tapaa jäsentää maailmaa.

-Viihteen miettiminen ja sen meille antamien merkitysten purkaminen on tärkeää. Minun sukupolveni on kasvanut 90-luvun Jurassic Park -elokuvien kanssa ja viihde-elokuvien kerronta on minulle paljon tutumpaa kuin jotkut Grimmin sadut. Se, minkä kanssa olen kasvanut, määrittää paljon sitä, miten hahmotan maailman tänä päivänä, Koskelainen sanoo.

Tiedot

Ylioppilasteatterin syksy 2011

Ohjelmatiedot osoitteessa www.ylioppilasteatteri.fi