Julkaistu: 13.10.2011

Masque 2011

Theatre Ad Infinitumin Translunar Paradise nähdään Stoassa 22.10. Kuva: Alex Brenner
Kolmas Masque-festivaali on entistä kansainvälisempi.

- Tänä vuonna ohjelmistomme on entistä kansainvälisempi, kertoo festivaalin perustaja, naamioteatteriin erikoistunut Soile Mäkelä.

Erityinen ilonaihe ojelmistossa on hänelle ranskalaisen Théâtre de Rometten Muukalaiset-esitys, jonka hän olisi toivonut festivaaleille jo aiemmin, mutta onnistui vasta nyt.

Siinä yleisö katsoo häkissä olevia hahmoja. Esitys ei ole selvästi kantaaottava, mutta siitä voi lukea vahvoja viitteitä nykyiseen muukalaisvihamielisyyteen.

Masque-festivaali järjestetään nyt kolmannen kerran. Joka toinen vuosi pidettävä festivaali tutustuttaa kansainvälisiin naamioesityksiin ja naamionäyttelemisen saloihin. Tänä vuonna voi esitysten seuraamisen lisäksi osallistua työpajoihin sekä seurata demoja. Työpajoissa tutustutaan siihen, miten naamionäyttelijä valmistaa roolinsa. Se on monelle katsojalle silmiä avaava ja kiehtoja kokemus.

- Usein yleisö luulee, että naamionäyttelijä on valmis silloin, kun hän on asettunut hahmoonsa. Näinhän ei suinkaan ole, vaan hahmoksi muuttuminen on pitkä operaatio.

Festivaalilla muun muassa Mia Pätsi, Max Bremer ja Johanna Kultala demonstroivat naamionäyttelemisen eri tekniikoita.

Festivaalin ohjelmistosta pomppaa esiin myös naisten vahva edustus. Solie Mäkelän Saunassa nähdään naisen elinkaari nuoresta hehkeydestä vanhuuden raihnaisuuteen. Naisen kehon muutoksista muodostuu esityksen tarina.

- Naamioteatteria tekevät monet vahvat naiset, joten kyllä se väistämättä näkyy ohjelmistossa. Mikään tietoinen valinta se ei kuitenkaan ole.

Karmee ämmä -työpaja taas on tarkoitettu kaikille ihanille naisille. Myös karmeat naiset voivat tulla kokeilemaan, millaista on olla vielä karmeampi. Kun ohjelmiston kuvia katselee, niin kovin sööttejä naamioita sieltä ei löydä. On synkkää, groteskia, pelottavaa ja outoa.

- Kyllä naamio parhaimmillaan opettaa tutustumaan sellaisiin puoliin ihmisessä, jotka mieluusti pidämme muuten piilossa.

Naiseuden synkempään puoleen taas vie Tuire Tuomiston Yksinäinen ratsastaja, joka ainakin yhdellä tasollaan kertoo varsin lohduttomasti  masennuksesta. Hahmo on kulahtanut, rakkaudeton Marilyn.

- Ohjelmistosta nostaisin esiin myös Anfitrione Divoraton, jonka esittävät Master Students of the Scuola Teatro Dimitrin oppilaat. Ryhmä on kansainvälinen ja pyrkii tuomaan commedia dell´arten tähän päivään.

Mäkelän mukaan usein commeddia dell´ arte -esitykset ovat museaalisia, mutta nykypäivään kiinnittyvä esitys onkin paljon vaikeampaa tehdä.

- Esitys on hyvin visuaalinen, joten sen voi tulla katsomaan, vaikkei kieltä ymmärtäisikään. Nyt ei saapastella menneessä vaan mietitään, mitä annettavaa tyylilajilla on nykypäivänä.

Soile Mäkelä hurahti naamioihin vuonna 1996 eikä ole sen koommin parantunut. Naamiot ovat vieneet hänet lukuisille kursseille ja kouluihin, joista tärkein lienee maineikas, pariisilainen LeCoq sekä Teatterikorkeakoulu. Teatteri Metamorfoosin hän perusti vuonna 2005.

- Naamionäytteleminen kiinnostaa ihmisiä yhä enemmän. Silloin kun kiinnostuin naamioista, teatterikenttä oli Suomessa sulkeutuneempi, mutta nykyään ollaan paljon avoimempia. Enää ei ole yhtä totuutta teatterista, jonka kaikki uskovat.

Naamiot eivät myöskään pysy enää kiltisti teatterisalissa.

- Tänä vuonna ranskalaisen Compagnie l'Exusen Homocatodicuksen monitoripäiset hahmot seikkailevat Helsingin keskustassa sekä Stoan aulassa.

Naamionäytteleminen on hyvin kokonaisvaltaista, esimerkiksi Metamorfoosin toiminnassa naamionäyttelijät valmistavat itse naamionsa, käsikirjoittavat, ohjaavat ja hoitavat rekvisiitan ja usein kaiken muunkin.

- Naamionäytteleminen on jatkuvaa opiskelua. Tällä hetkellä olen yhä enenevässä määrin kiinnostunut klovneriasta. Pellen nenä on maailman pienin naamio.

Naamioteatterin taso ja määrä ovat kasvaneet Suomessa, muta jonkinlaiseksi Akilleen kantapääksi Mäkelä sano käsikirjoituksia.

- Niihin pitäisi kenties panostaa hieman enemmän. Yritämmekin tällä festivaalilla demoesityksessämme The Diva-in progress panostaa erityisesti dramaturgian kehitykseen.

Naamionäyttelemisessä Mäkelää jaksaa jatkuvasti kiinnostaa se, miten laji on pohjimmiltaan tilan taidetta. Se opettaa ottamaan tilaa ja käyttämään sitä.

Tiedot

Masque 2011 -festivaali

21.10-23.10.2011 Stoassa
 
www.metamorfoosi.com

www.stoa.fi