Julkaistu: 20.10.2011

Diamanda Galás

Suomeen saapuva äärivokalisti ei ole heikkohermoisten eikä konservatiivien suosikki.

Kun suurin osa keikoista ja levytyksistä valahtaa keskinkertaiseen ihan kiva –lokeroon, Diamanda Galásilla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa. Hänen repertuaarinsa yltää blues-standardeista häiriintyneeseen avantgardeen, ja hänen tulkintansa on aina vähintään uhkaavan kuuloista, usein suorastaan pelottavaa.

Galásin musiikkia ja ääntä onkin käytetty elokuvissa kuten Bram Stokerin Dracula, Syntyneet tappajiksi ja Ring 2. Kreikkalais-turkkilaisten vanhempien Yhdysvalloissa kasvattama tytär on kuitenkin levyllä – ja huhujen mukaan myös lavalla – kyseisiä valkokangastekeleitä intensiivisempi. Häntä voisikin kuvailla auraaliseksi vastineeksi vaikuttavimmille kauhuelokuville, bluesklassikko See That My Grave Is Kept Cleanin psykodraamasta Sono L’Antichristo -kappaleen suoraan terroriin.

Galás aloitti piano-opinnot jo lapsena vaeltaen klassisen musiikin, jazzin ja gospeleiden välillä. Laaja skaala on omiaan myös hänen äänelleen, joka kattaa kolmen ja puolen oktaavin alan ja sopii myös oopperaan.

Oopperan saralta taiteilija löysikin yhdeksi äänenkäytön innoittajakseen saksalaiseen ekspressionismiin lukeutuvan Schrei-oopperan, joka suosii niin voimakasta draamaa kuin voimakasta äänenkäyttöä, fyysistä vokaaliperformanssia.

Jo Diamanda Galásin ensiesiintymisen vuonna 1979 johti kutsuun laulaa pääosa kokeellisen musiikin saralla tunnetun Vinko Globokarin oopperassa. Teos oli Un jour comme un autre, joka pohjaa Amnesty Internationalin kokoamiin kertomuksiin pidätyksistä ja kidutuksesta.

Iso osa Galásin taiteen vaikuttavuutta piileekin hänen aihemateriaalissaan, joka luottaa todellisuuteen kauhujen lähteenä. Väkivallan historia, kansanmurhat ja sairaudet kuuluvat olennaisena osana taiteilijan tulkitsemaan musiikkiin. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan tusinagoottirokkareiden tapaan velloa pimeydessä vaan myös tehdä politiikkaa.

Yksi Galásin usein käsittelemistä aiheista on AIDS, tauti, johon hänen näytelmäkirjailijaveljensä kuoli 1986. Artisti käsitteli epidemiaa The Mask of Red Death –nimellä tunnetussa albumi-trilogiassa, joka lainaa niin Baudelairen runoudesta kuin Raamatun teksteistä. Eikä teema-albumeissa ole kyse niinkään sairauden kauhuista kuin jostain kauheammasta: sairastuneiden kokemasta homofobiasta ja uskonnon nimissä harjoitetusta tuomitsemisesta.

Toista kertaa Suomeen saapuvan taiteilijan musiikki soi kovaa ja korkealta niin aiheidensa kuin äänenkin kautta. Lippujen ostamista vielä harkitsevat ja konsertin intensiteettitasoa pelkäävät voivat rauhoittaa mieltään sillä, että ensimmäisten rivien paikat ovat jo menneet. Galásin voi nähdä turvalliselta etäisyydeltä.

Sitä paitsi, The Refugee -nimellä kulkevan minikiertueen (Lausanne, Kööpenhamina, Helsinki ja Hasselt) ensimmäiseltä keikalta kantautuneet huhut kertovat minimalistisesta nainen ja piano -konsertista. Tosin sellaisesta, joka vie seuraavan yön unet kohti painajaisia.

Tiedot

Diamanda Galás

Diamanda Galás livenä Savoyssa 26.10.2011

Liput 36 e (Lippupalvelusta)