Julkaistu: 13.09.2011

Petri Kekoni

Kuva: Tanja Ahola
Petri Kekoni tutkii, millä tavoin liikkeestä tulee teko.

- Teko on yhtä kuin merkityksellinen liike, pohtii koreografi Petri Kekoni viikkoa ennen Teon teesejä -teoksen ensi-iltaa.

Samaan aikaan tanssijat etsivät vimmaisesti Kekonin ohjeistamaa orgaanista kaaosta Stoa Itä-Helsingin kulttuurikeskuksen näyttämöllä. Liikesarjat täyttävät mustan tilan, jota jäsentää valkoinen tarraneliö. Pienin lisäohjein Kekoni pyytää tanssijoita kokeilemaan kohtausta aina uudestaan.

Tanssijat Thomas Freundlich, Maija Kiviluoto, Tanja Kuisma ja Riina Huhtanen pähkäilevät siirtymisiään kulmasta toiseen. Kekoni on antanut liikkeet ja raamit, mutta sarjojen järjestykset, suunnat ja kestot hakevat vielä paikkojaan.

- Voinko siirtyä tällä liikkeellä tuonne? kysyy yksi.

- Jospa teen tämän syherön tuossa? varmistaa toinen.

 Koreografi koettaa pitää sarjat mielessään, jotta tanssijat eivät törmää toisiinsa. Kahvilassa Kekoni selittää, kuinka hakee kohtaukseen kaaoksenomaista kokonaisuutta.

Kohtaus on tulevan teoksen loppupuolella, vasta sen jälkeen, kun koreografi on esittänyt kahdeksan väittämäänsä. Väittämien aiheena on teko. Tarkoituksena on haarukoida tavallista tarkemmin, mitä liike meissä tuottaa.

Esityksissä näyttämön valkoinen tarraneliö on näyttämö näyttämöllä, koroke, jossa teesit tuodaan julki.

- Pohdin, miten liike asetellaan näyttämölle. Keskusneliö on näyttämö, joka on näyttämöllä. Kun neliöllä tapahtuu, joku tanssii vaikka sooloa, katsovat toiset tanssijat hänen tanssijaan. Haluan näin tutkia esitystilannetta ja tilanteessa tapahtuvaa katsomiskokemusta, Kekoni kertoo.

Kuvasta elävään liikkeeseen

Kekonin liike vie tanssia. Tanssijat muuttavat tilan arkkitehtuuria, koreografin toista lempilajia. Arkkitehtuuri on seurannut Kekonia aina. Niinpä tanssijoiden keho aika ajoin muuntautuu hieroglyfiseksi, kaksiulotteiseksi kuvaksi ennen sulamistaan hengityksen pyöreyteen.

Kolmas Kekonin laji on kuvataide, jota hän myös on opiskellut. Teon teeseissä kuvataide näkyy tavallista tanssiteosta enemmän, sillä piirtäminen on vahvasti mukana. Piirtäminen kuuluu Antti Nykyrin luomassa äänimaisemassa. Ennen loppua tanssijatkin nappaavat liidut käsiinsä.

Milloin sitten liike on teko? Liikkeen Kekoni näkee tarkoitukseltaan esteettisenä, kun taas teolla on sitä syvempi merkitys.

- Teko pohjaa konkretiaan, kuten että minä tiskaan, minä heitän.

Tässä teoksessa Kekoni tutkii, kuinka liikkeestä voi tulla merkityksellinen. Katsojan on turha vahtia arkiliikkeitä tanssijoiden menossa. Kuviteltu narussa roikkuminen tai avannon kairaamisen liike on harjoituksissa sulanut eläväksi tanssiksi.

- Emme jää arkiseen kiinni, vaan liike saa omaa tilaa.

Kahdeksan väittämää

Kekoni on kirjoittanut kahdeksan väittämää, jotka tanssijat tuovat liikkeellisesti näyttämölle. Samaan aikaan väittämät heijastuvat tekstinä takaseinälle.

- Teeseissä on usein myös kysymyksiä, mitä, miksi? Ne pulpahtavat esiin. Mitä sisällä tapahtuu, kun liikettä tekee? koreografi kysyy silmät kiinni istuen.

- Liikkeet varmasti tuottavat katsojille kokemuksia, mutta kun he saavat myös lukea näistä asioista, toivon siitä syntyvän dialogia.

Tiedot

Teon teesejä

Koreografia ja konsepti - Petri Kekoni, tanssijat - Thomas Freundlich, Riina Huhtanen, Maija Kiviluoto, Tanja Kuisma, äänisuunnittelu - Antti Nykyri, valosuunnittelu - Matti Jykylä, pukusuunnittelu - Monika Hartl

Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoa

to 22.9.2011 klo 19.00

Ensi-ilta, muut esitykset 23.-24.9. ja 27.-28.9.

Liput 18/10 €

Esityksen tiedot Stoan sivuilla