Julkaistu: 22.09.2011

Godota odottaessa

Kuva: Stefan Bremer
Runollinen modernin teatterin klassikko puhkeaa kukkaan Kansallisteatterissa.

Kansallisteatteri on ottanut Pienen näyttämön ohjelmistoonsa modernin teatterin klassikon, Samuel Beckettin Godota odottaessa. Saman kirjailijan Leikin loppu veti 1990-luvulla katsomoita täyteen Willensaunassa. Hienoa, että traditio jatkuu ja Beckett pulpahtaa aina uudelleen esiin. Esityksen on ohjannut lämmöllä, herkkyydellä ja huumorilla Arto af Hällström.  Hän on myös kääntänyt tekstin, eli kyseessä on todellinen rakkauslapsi.

Irlantilaissyntyinen, mutta Ranskassa suurimman osan elämästään viettänyt Samuel Beckett on käsite. Hänen omaperäistä kirjallista ilmaisuaan on ihmetelty, ihasteltu, jäljitelty ja käännetty useille kielille. Maailmansotien jälkeinen pessimismi yhdistyy absurdiin huumoriin ja runolliseen ilmaisuun. Kuten Leikin lopussa, ei myöskään Godota odottaessa -teoksessa tapahdu näennäisesti juuri mitään, mutta rivien väleissä sitäkin enemmän. Erikoinen, lähes jankkaava dialogi samalla naurattaa, puhuttelee ja liikuttaa. Hällströmin käännös on hyvää runollista kieltä.

Hyvien tähtien alla

Rooleihin ohjaaja on saanut hienon kaartin: Esko Salmisen, Eero Ahon, Hannu-Pekka Björkmanin ja Janne Reinikaisen. Viimeksi mainittu ohjasi samalle näyttämölle viime syksynä komeasti Dostojevskin Idiootin, jota Björkman tähditti.

Esitys on toteutettu erittäin tyylikkäästi. Katri Renton kulahtanut lavastus on samalla robusti ja runollinen. Keskeisenä elementtinä on vääntyneen ristin muotoinen puu. Anna Sinkkosen puvustus on liikuttavan nuhjuinen hyvällä tavalla, ja Aslak Sandströmin valomaailma seurailee esitystä verkalleen luoden kauniita kolmiulotteisia kuvia ja kuutamomaisemia. Heikki Nylundin maskeeraus kunnioittaa vanhan teatterin traditioita silmämeikkeineen. Mainitaan vielä pikantti äänimaailma: sitä ei ole. Alkugongin kumahduksen jälkeen hiljaisuus riittää intensiivisen puhenäytelmän taustaksi.

Absurdi arvoitus

Aho tulkitsee pessimististä, voivottelevaa Estragonia. Salminen hänen kaveriaan, positiivisempaa Vladimiria. Yhdessä he muodostavat kurjuudessaan omalaatuisen ja hellyttävän parin. He odottelevat suon laidalla puun varjossa mystistä herra Godota, jota ei kuulu saapuvaksi. Lähettipoika (Amos Brotherus/Elias Majander) käy välillä ilmoittamassa, että herra Godot ei tule tänään, mutta ehkä huomenna. Näytelmä tunnetaankin myös nimellä Huomenna hän tulee.

Tilanteeseen potkua tuo Björkmanin tulkitsema oudon sadistinen Pozzo ja hänen ortodoksista munkkia muistuttava alistunut palvelijansa Lucky (Janne Reinikainen). Isännän ja palvelijan suhde on absurdi ja ankara: Lucky on köyden päässä ja Pozzo käskyttää häntä piiska kädessä. Asetelma on surrealistinen.

Esityksen ytimessä on Salmisen sydäntä särkevä monologi, joka avaa näytelmän tematiikkaa: siinä maailma nähdään haudan päällä synnyttävän naisen kautta. Silloin muistaa, että teoksen kirjoittamisen aikana 1949, toisen maailmansodan miljoonat haudat olivat vielä tuoreita. Maailma on omituinen, absurdi paikka, ja elämä on täydellinen mysteeri.

Loistavia roolitöitä

Hällström on ohjannut esitykseen taitavasti omaperäistä huumoria ja tunteiden äärilaitoja. Mahtava teksti loistavien näyttelijöiden kanssa on unelmatilanne. Salmisen ja Ahon hahmojen ystävyys on sydämellistä ja koskettavaa. Ahon ruikuttava olemus antaa vastavoiman Salmisen innostuvalle Vladimirille. Herrat keksivät unohtumattomia temppuja Godota odotellessaan ja aikaa tappaessaan. Milloin he leikkivät mollauskisaa italolänkkärityyliin, milloin Salminen esittää hulvattoman räp-numeron. Hurmaavaa katsottavaa.

Björkman saa hahmoonsa arvaamatonta impulsiivisuutta. Hän on pelottava ja samalla sympaattinen alistaja. Reinikaisen esittämä Lucky on henkilöistä arvoituksellisin; mykkä köyry palvelija, joka yhtäkkiä puhkeaa hurjaan luentomaiseen monologiin. Reinikainen heittää soolon koomisella taituruudella. Välillä miesten suhde herättää kysymyksen: kuka vedättää ja ketä.

Esityksen absurdius ja omalaatuinen huumori on haastavaa, mutta koukuttavaa. Ohjaus sallii välillä näyttelijän juoksemisen suoraan päin taustafondia. Ohjaus on paikoin erittäin fyysistä. Reinikainen on suurimman osan ajasta hiljaa puolikumarassa, roikottaen laukkuja käsissään. Kuntoa vaaditaan. Välillä kaikki ovat pitkään hiljaa Björkmanin pyöritellessä silmiään. Eräässä kohdassa kaikki retkottavat maassa pääsemättä ylös. Nauru purkautuu kuin tahtomattaan, mutta mille minä nauran? Ehkä elämän hulluudelle. Kuvat ovat tehokkaita ja vangitsevia. Loppukuvan herkkä kauneus Ahon ja Salmisen katsellessa kuuta on lähes pakahduttava.

Hällström on ohjannut runollisen ja huumorillaan vetoavan teatterielämyksen, jota jää hämmästelemään pitkäksi aikaa.

Tiedot

Samuel Beckett

Godota odottaessa

SUOMENNOS JA OHJAUS: Arto af Hällström

ROOLEISSA: Eero Aho, Esko Salminen, Hannu-Pekka Björkman, Janne Reinikainen, Armos Brotherus/

Elias Majander

LAVASTUS : Katri Rentto

PUKUSUUNNITTELU: Anna Sinkkonen

NAAMIOINTI: Heikki Nylund

VALOSUUNNITTELU: Aslak Sandström

Ensi-ilta Suomen Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 15.9.2011

Esityksen kesto 2t 45min sisältäen väliajan

Tiedustelut: www.kansallisteatteri.fi