Julkaistu: 23.05.2011

Moby Doll

Vaikuttava esikoisromaani valaista, nykyihmisen kaipuusta juurilleen sekä lajien rajat ylittävän kommunikaation mahdollisuudesta.

Mm. sellaisten järjestöjen kuin Luonto-Liitto, Suomen Rauhanpuolustajat ja Maan ystävät omistama Into Kustannus on tehnyt tänä keväänä uuden aluevaltauksen. Aiemmin esimerkiksi yhteiskunnallisia pamfletteja ja Voima-lehteä julkaissut Into on nyt putkauttanut maailmaan ensimmäiset kaunokirjalliset teoksensa.

Toinen näistä on tamperelaisen Saara Henrikssonin (s. 1981) pelottoman kunnianhimoinen esikoisromaani Moby Doll.

Teoksen nimi viittaa Herman Melvillen kostoteemaiseen klassikkoteokseen Moby Dick. Lisäksi Moby Dolliksi nimettiin ensimmäinen ihmisen vangitsema valas. Se suljettiin 1960-luvulla Kanadan Vancouverissa satama-altaaseen ja kuoli nopeasti altaan likaisen veden aiheuttamaan ihotulehdukseen.

Moby Doll on jännitysromaani, joka kutoo yhteen realistista ihmissuhdedraamaa, vankkaa tietoutta ihmisen ja valaan pitkästä ja enimmäkseen tylystä historiasta, ekologista scifiä sekä ihmisen vieraantuneisuuden filosofista pohdintaa.

Valaat, merten laulavat jättiläiset, ovat olleet ihmiselle kiehtova ja pelottava arvoitus vuosisatoja, jopa -tuhansia. Valaiden hämmästyttävän tehokas ja monipuolinen kommunikaatiojärjestelmä, joka pystyy kenties jopa parempaan kuin it-ajan ihminen, on tutkijoille tänäkin päivänä paljolti arvoitus. Myös valaiden älykkyys ylipäätään puhuttaa: Moni eläintieteilijä onkin kysynyt, miksi planeettaamme hallitsevat ihmiset eivätkä valaat.

Yksi teoria on se, että ihmisellä on kädet. Kuinka pienestä maapallon marssijärjestys onkaan kiinni.

Valkoisen valaan arvoitus ei jätä rauhaan

Tiukan faktan tarjoamisen lisäksi Henrikssonin romaani hyödyntää vanhoja valasmytologioita, mutta antautuu myös luomaan uusia. Mielikuvituksen matkaan heittäydytään välillä vapaasukeltajan antaumuksella. Vastaavantyyppisen ekoscifin kirjoittajista tunnetuin lienee tällä hetkellä amerikkalainen Ursula K. Le Guin.

Tarinan ihmispääosassa on Jenny, helsinkiläinen musiikinopiskelija, joka etsii aihetta Sibelius-Akatemian lopputyöhönsä ja samalla suuntaa koko elämälleen. Jennyn maailman salaperäinen valaan luuranko mullisti jo pikkutyttönä vierailulla Eläinmuseossa: Sinä iltana Jenny ei risti käsiään iltarukoukseen, sillä valas on suurempi Jeesusta ja Jumalaa ja kaikkea, mitä aikuiset ovat hänelle kertoneet.

Eniten Jennyn mieltä kuitenkin kaihertaa valaan laulu, sävelmä, jonka hän yhtäältä muistaa kuulleensa lapsena lomamatkalla Jäämerellä, mutta joka ei suostu enää palaamaan muistiin saatika pianon koskettimilla kulkeviin sormiin. Siispä sitä ei auta kuin lähteä jäljittämään.

Romaanin ensimmäisessä osassa kaivetaan juonenkehittelyn parhaiden periaatteiden mukaan esiin Jennyn mielen kaapista lisää luurankoja valaan luurangon lisäksi. Tarinan jatkon kannalta olennaisin näistä on vanha romanssi Jokkeen. Jokke on nykyinen ympäristöministeriön virkamies, aktivisti ja kuitenkin ikuinen wannabe-radikaali. Jenny ja Jokke seurustelivat yhden kesän ja löysivät yhteisen sävelen, joka kuitenkin vaikeni syksyn tullen osittain selittämättä.

Henriksson kuvaa henkilöidensä kanssakäymisen tarkoituksellisen arkisesti ja tylsästikin etenkin romaanin ensimmäisessä osassa. Replikointi olisi paikoitellen vaatinut perkaamista ja karsimista. Latteus on silti myös tietoinen strategia, jolla osoitetaan ero pinnalla vellovan vaahdon ja syvien, hitaiden pohjavirtojen välillä.

Inhorealismista klassiseen mytologiaan

Kirjan toisessa ja kolmannessa osassa lukija tajuaakin, ettei tässä ole kyse yksilön identiteetin etsinnästä sillä tavoin kuin me sen nykyään yleensä miellämme, tietoisten valintojen kautta, vaan ensisijaisesti osana jotain suurempaa. Ja se suurempi on hätää kärsimässä.

Vaikka ihmisten, erityisesti Jennyn, kokemusten kuvaus on erittäin tarkkaa ja huikean aistivoimaista, kirjan ihmishahmot eivät tule erityisen lähelle psykologisesti loogisina tai tunnistettavina persoonina. Sen sijaan he kirkastuvat omaa ihmisluontoaan etsivinä hahmoina, ehkä jopa jonkinlaisina prototyyppeinä. Ja ne kirkkaat hetket, joina he pääsevät kosketuksiin luonnon suuren laulun kanssa, ovat varsinaisia kirjallisia syvänmeren helmiä.

Uhkarohkeasti Jenny siis suuntaa Norjan Narvikiin ja nousee siellä pienen kalastusaluksen matkaan. Aalloilla seilatessa tarinasta alkaa muotoutua seikkailu, ja vähitellen myös Jennyn ja Joken tarina keriytyy auki.

Tarinan viimeisestä osasta kehkeytyykin sitten oikein klassinen jännityskertomus.

Kirjassa riittää takaumia, ja kertoja katsoo todellisuutta milloin kenenkin näkökulmasta – eivätkä kaikki näkökulmahahmot suinkaan ole kädellisiä. Myös kerrontatapa vaihtelee tukevan inhorealistisista valaantapon kuvauksista klassisen mytologian poljentoon.

Välillä monipolvinen ja -kerroksinen rakennelma huojuu kirjailijan käsissä uhkaavasti, mutta lukijan on vaikea olla pahoillaan siitä, että Henriksson yrittää. On kokonaisuus kaikkine puutteineenkin sen verran mieleenpainuva. 

Tiedot

Saara Henriksson:

Moby Doll

Into-Kustannus 2011.

187 s.