Julkaistu: 05.05.2011

Great Conspiracy – the Opera

Kuva: Alejandro Lorenzo
Ooppera Skaalan kantaesityksessä sukelletaan salaliittoteorioiden suohon.

Salaliittoteoriat ja nykyooppera ovat kenties aika epätavallinen, mutta yllättävän toimiva yhdistelmä. Great Conspiracy -oopperan liioitteleva ja kärjistävä tyyli antaa tunnin kestävään salaliittoteorioiden loputonta vyyhteä setvivään esitykseen tiheän, vainoharhaisen tunnelman.

Ooppera Skaala on vuonna 1996 perustettu nykyoopperaan keskittynyt ammattilaisryhmä, joka pyrkii kehittämään ja monipuolistamaan suomalaista oopperataidetta.

Mielestäni Visa Oscarin ja Eeppi Ursinin Arto Koskisen librettoon säveltämä pienimuotoinen multimediaooppera antaa jotain myös teatteritaiteelle. Great Conspiracyn musiikissa ei anneta ihmisäänelle koko ajan etusijaa, vaan lavalle tehdään ennen muuta tila ja tunnelma, jossa konemusiikki ja äänitehosteet yhdistyvät jazzmaisesti maalailevaan lauluun siten, että mikään ei tunnu johtavan tai palvelevan jotain toista, vaan äänitila on jatkuvassa muutoksessa.

Janne Lehmusvuon ohjaamassa teoksessa on myös heikkouksia: henkilöohjauksen puute sekä Vaunusalin tilan vähäinen hyödyntäminen tekevät Great Conspiracysta myös paikoin turhan staattisen. Äänimaailmassa sen sijaan tapahtuu kiehtova metamorfoosi toisensa jälkeen, kokonaisuuteen sulautuu milloin jazzia, milloin Kurt Weilin musiikkiteatterin tyylistä ainesta, milloin harrasta kirkkomusiikkia.

Nykyooppera lähestyy nykyään kiinnostavasti teatteria. Monet maailman nimekkäimmistä teatteriohjaajista, kuten Frank Castorf, Christopher Marthaler tai vastikään syöpään menehtynyt Christopf Schlingensief, ovat jo vuosikausia tunteneet nimenomaan oopperan kaikkein elinvoimaisimmaksi näyttämötaiteeksi ja sekoittaneet sitä teatteriin monin tavoin.

Ooppera Skaalan Great Conspiracyssa näkyvät juuri ne piirteet, jotka teatterintekijöitä oopperassa kiehtovat. Ooppera irrottaa näyttämöilmaisun tehokkaasti arkirealismista ja kyökkipsykologisoinnista, mutta antaa kenties samalla kosketuksen johonkin ihmisen ytimeen. Kuoro-osuudet, duetot ja aariat etäännyttävät realismista, mutta samalla lauletut repliikit päästävät hyvin lähelle ihmistä, laulu paljastaa ihmisestä niin paljon enemmän kuin puhe.

Salaliittoteoriat koukuttavat kuulijan

Libreton laatija Koskinen opastaa katsojat mitä moninaisimpien salaliittotapausten äären. Osa tapauksista on tuttujakin tutumpia. Kennedyjen murhiin liittyvät spekulaatiot kulkevat rinnan kaksoistornien sortumisen jälkeen virinneiden keskustelujen kanssa. Heti alussa ääneen pääsee kaksi kuollutta: JFK sekä WTC-rakennusta suunnitellut insinööri Frank Demartini, jonka mukaan tornien ei olisi pitänyt sortua lentokoneen törmäyksestä.

Ooppera käy sekä kylmän sodan kauhuskenaarioiden että nykypäivän terrori-iskupelon kimppuun. Mikä meille kerrotussa historiassa on totta? Kuka mitäkin salailee ja miksi? Löytyykö jostain vielä se musta laatikko joka kertoo totuuden? USA oli ensimmäisenä kuussa. Vai oliko?

Libretto kertoo myös vähän tuntemattomammista kylmään sotaan liittyneistä tapauksista, kuten vuonna 1951 pienessä ranskalaiskylässä sattunutta outojen hallusinaatioiden sarjaa, jonka aikoinaan väitettiin johtuneen paikalliseen leipään joutuneesta homesienestä. Kyseessä saattoi kuitenkin olla LSD, jonka käyttöä mielen manipulointiin Yhdysvaltain armeija alkoi kokeilla sotavangeilla ja vihollisjoukoilla ja laajensi kokeitaan siviileihinkin.

Järjestikö Yhdysvaltain presidentti kaksoistorneihin kohdistuneen terrori-iskun? Entäs pankkikriisit? Kuka niistä hyötyy?

Korjaamo-teatterin Vaunusalissa neljän laulajan (Petri Bäckström, Laura Heinonen, Essi Luttinen ja Riku Pelo) sekä yhden tanssijan (Thomas Freundlich) muodostama ensemble esiintyy koko ajan aika selvästi rajatussa tilassa – lattiaan ja takaseiniin heijastettujen, apokalyptisten, mustavalkoisten kuvien painostavassa ilmapiirissä. Kuvat viittaavat milloin sortuviin kaksoistorneihin, milloin avaruuden maisemaan, milloin jonkinlaiseen salakäytävään. Näyttämökuva antaa nykyinternetajalle tyypillisen, informaatioähkyisen tunnelman.

Koomisia ja traagisia totuudenetsijöitä

Tilan käytössä on silti teoksen suurimat ongelmat. Olisi hyvä, jos lavan tunnelma ympäröisi katsojatkin. Nyt katsojat jäävät etäisyyden päähän. Kekseliäämpi koreografia sekä Vaunusalin kokonaisvaltaisempi käyttö olisi antanut teokselle välittömämmän kosketuksen yleisöön.

Esityksestä jäin kaipaamaan monipuolisempaa yleisön huomioimista, läsnäolon tasojen hyödyntämistä ja ohjauksellisia ratkaisuja, jotka olisivat antaneet laulajille laajemman ilmaisuskaalan käyttöön. Esimerkiksi intiimien hetkien ja joukkokohtausten vaihtelu olisi voinut näkyä voimakkaammin.

Vakavista aiheistaan huolimatta esiintyminen sävyttyy koko ajan varsin koomisesti. Salaliittoteoriat ovat usein aika yksinkertaisia kyhäelmiä. Syyksi kaikkeen ehdotetaan oopperan lopussa ”noiduttua luotia”.

Taitavat laulajat osaavat näytellä hyvin humoristisia rooleja. Heinosen hemaiseva blondissa ja Luttisen Jacqueline Kennedy -kopiossa häilyy taustalla myös monia oopperoiden klassisia tyyppejä. Komiikka ja tragiikka yhdistyvät paikoin hienoilla, rohkeilla rinnastuksilla. Etenkin median osuutta historiankirjoituksessa ja viholliskuvien rakentamisessa käydään läpi monessa kohtauksessa.

Usein yliyksinkertaistavat salaliittoteoriat palvelevat keksijöidensä seikkailuntarvetta, eivät totuutta.

Ihmisen tarpeessa tietää totuus ei kuitenkaan ole mitään koomista. Siitä oopperassa muistuttaa televisioruutu päässään toikkaroiva Freundlich. Ruutuun ilmestyvät kuvat Anna Politkovskajasta ja muista hämärissä olosuhteissa kuolleista totuudentorvista.

Salaliittoteorioita tärkeämmäksi esityksessä nouseekin yritys löytää edes jotain vilpitöntä. Ehkä sitä ei löydy, mutta Great Conspiracyssa ainakin ihmisen halu löytää totuus soi vakuuttavan vilpittömästi.

Tiedot

Visa Oscar – Eeppi Ursin

Great Conspiracy

Ooppera Skaala

Korjaamo-teatterin Vaunusali.

Sävellys Visa Oscar ja Eeppi Ursin
Libretto Arto Koskinen
Ohjaus ja lavastus Janne Lehmusvuo
Orkestraatio ja virtuaalisen orkesterin toteutus Visa Oscar
Valosuunnittelu Jukka Huitila
Äänisuunnittelu Santtu Sipilä
Puvustus Tyra Therman
Pukuompelu Heli Väätäinen
Maskeeraus Heidi Kjellman

Esiintyjät
tenori Petri Bäckström
tanssija Thomas Freundlich
sopraano Laura Heinonen
mezzosopraano Essi Luttinen
baritoni Riku Pelo

Tuotannon aikana on tehty tutkimusta Aalto-yliopiston Median laitoksen (Crucible Studio: Jaakko Pesonen, Teemu Korpilahti, Mika 'Lumi' Tuomola) ja Mediatekniikan laitoksen (Roberto Pugliese, Tuukka Takala, Tapio Takala) kanssa Aalto Media Factoryn rahoittamana.

www.korjaamo.fi