Julkaistu: 24.03.2011

Kvanttivaras

Avaruusoopperan ja salapoliisiromaanin hybridissä etsitään kadonnutta minuutta ja muistia.

Skotlannissa asuva matemaatikko Hannu Rajaniemi on tehnyt sen, mistä moni kirjailija unelmoi. Hänen debyyttiromaaninsa The Quantum Thief sai runsaasti julkisuutta jo kauan ennen ilmestymistään. Vuonna 2008 englantilainen Gollancz-kustantamo tarjosi Rajaniemelle kustannussopimusta ja viisinumeroista summaa kolmesta romaanista pelkän 24-sivuisen näyteluvun perusteella.

Vain harva esikoiskirjailija saa vastaavan tilaisuuden, mutta Rajaniemi on jo nyt lunastanut, ellei jopa ylittänyt, kustantajan odotukset. Syyskuussa ilmestyneestä englanninkielisestä alkuteoksesta on otettu Britanniassa kuusi painosta ja sitä on hehkutettu tieteiskirjallisuuden tulevaksi klassikoksi. Käännösoikeudet on myyty moneen maahan, myös Suomeen.

Äskettäin ilmestynyt Kvanttivaras on tietääkseni ensimmäinen suomalaisen kirjailijan menestysteos, joka on käännetty suomeksi. Sen lukeminen tuntuu siksikin erikoiselta. Kummalla kielellä kirja kannattaisi lukea? Antti Aution vivahteikas suomennos on paras vaihtoehto ainakin niille, joiden englanti ei taivu tieteisoopperoille tyypilliseen teknistä uudissanastoa pursuilevaan kieleen. Sitä nimittäin riittää.

Kvanttivaras yhdistelee kunnianhimoisesti salapoliisi- ja veijariromaania ja avaruusoopperaa. Tuloksena on viihteellinen mutta älyllinen teos, joka liitelee paikoitellen vaikeasti hahmottuvissa sfääreissä. Romaani kertoo Jean le Flambeurista, julkeasta mestarivarkaasta ja huijarista, jonka Mieli-niminen nainen pelastaa virtuaalisesta dilemmavankilasta. Vastapalveluksena Jeanin on matkustettava Marsiin, Oubliette-nimiseen kaupunkiin selvittämään mikä hämäräperäinen taho peukaloi paikallisten mieliä ja muistia. Oubliettessa eletään jälkiteollista aikaa, jossa materialla ei ole arvoa. Aika ja muistot ovat korvanneet rahan vaurauden mittareina, ja Marsiin on muodostunut yhteiskunta, jonka huipulla ovat aikakeinottelijat eli -milleniaarit ja pohjalla aikakerjäläiset.

Oublietten maailma on täynnä pelejä ja temppuja, eivätkä kenenkään vaikuttimet ole selviä tai puhtaita. Vähiten Jeanin itsensä, sillä häneltä on varastettu muistoja, eikä hän muista kuka oli ennen. Jean le Flambeur ei ole edes hänen oikea nimensä vaan pelkkä identiteetti, jonka hän on luonut ja jonka vangiksi hän on jäänyt. Tarinan keskeisin kysymys onkin, voiko ihminen pohjimmiltaan muuttua, antaa itselleen anteeksi ja aloittaa elämäänsä uudelleen vapaana entisen minänsä rajoituksista.

Monikerroksellista labyrinttijuonta on vaikea tiivistää, eikä se myöskään aukene kovin helposti ensimmäisellä lukukerralla, varsinkaan jos kirjaa ei lue yhdeltä istumalta. Rajaniemi on luonut kiehtovan ja omaperäisen maailman, jonka esittely ei kuitenkaan suju ongelmitta. Tarinassa on niin paljon erilaisia ihmisrotuja, laitteita ja maailmoja sekä niihin liittyviä käsitteistöjä ja lainalaisuuksia, että putosin kärryiltä monta kertaa ja aloin kaivata selitysosastoa.

Raskassoutuisuutta lisäävät erilaisia toimintaperiaatteita valottavat tietoiskut, jotka eivät nivelly kokonaisuuteen täysin saumattomasti. Myös henkilöitä on liikaa ja usein he jäävät yksityiskohtaisesti kuvatun maailman jalkoihin. Vauhdikkaasti etenevä tarina on kerrottu useasta eri näkökulmasta, eivätkä kaikki niistä erotu toisistaan. Erityisesti Jean le Flambeurin ja hänen vastavoimansa, nuoren etsivän Isidore Beautreletin osuudet ovat tässä mielessä hämäävän samankaltaisia.

Silti Kvanttivaras on hatunnoston arvoinen esikoinen, joka haastaa pohtimaan paitsi muistia, aikaa ja identiteettiä, myös yksityisyyttä, informaation hallintaa ja sitä miten teknologia voi muuttaa ihmisyyttä.

Tiedot

Kvanttivaras

Alkuteos The Quantum Thief
Suomentanut Antti Autio
Kannen suunnittelu Jenni Noponen
Gummerus Kustannus 2011
N. 400 s.