Julkaistu: 24.02.2011

Kolme iloista rosvoa

Kuva: Charlotte Estman-Wennström
Kardemumman unelmakaupungissa alkaa tapahtua, kun veijarirosvot pistävät tuulemaan.

Kaupunginteatteri kutsuu koko perheen rentoutumaan leppoisaan Kardemumman kaupunkiin ja nauramaan kolmen iloisen rosvon kohelluksille. Thorbjørn Egnerin rakastettu laulunäytelmä herää väriloistoon Milko Lehdon ohjauksessa. Luvassa on mukavan vauhdikas spektaakkeli, joka sopii varmasti myös perheen pienimmille. Joillekin teineille teos saattaa olla liiankin kesy, kun taas vanhemmalle katsojalle hellyttävän nostalginen.

Egner kirjoitti, sävelsi ja kuvitti tarinansa 1955. Pian näytelmäsovitus alkoi valloittaa Skandinaviaa.  Aila Meriluoto suomensi tarinan 1957, ja siitä lähtien on Suomen kodeissa rallatettu tuttua ”Nyt hiljaa hiljaa hiivitään me Kardemumman yössä” -kappaletta. Rosvot ilmestyvät edelleen sekä ammatti- että harrastajateattereiden näyttämöille.

Kaupunginteatterissa Kardemummaa kaitsee lempeä poliisimestari Paavali, Pertti Koivula. Hahmo on hauskasti lähes yliherkkä, mutta sydämellinen. Notkea kuljettaja Jytkynen, Matti Laine, kolistelee raitiovaunullaan ympäri pikkukaupunkia ja tarjoilee matkustajille kermaleivoksia. Niitä hän saa rehevältä, tirolilaisasuiselta leipurilta, jota tulkitsee Sanna Saarijärvi. Lihajalosteista vastaa makkaramestari, jota esittää jäljittelemättömään tyyliinsä Risto Kaskilahti ohutta hiuslisäkettään sivellen. Hiukset taas pysyvät kuosissa Parturi Listin käsittelyssä. Italialaistyylistä, hiukan androgyyniä veijaria tulkitsee Unto Nuora.

Nuorten kirmailua tarjoaa nokkela ja notkea Tommi, Antti Lang, sekä söpö, mutta vähän ujo Kamomilla, Sofia Hilli. Toki pikkukaupunkiin tarvitaan vastarannankiiskikin. Hän on äkkiväärä Sohvi-neiti, Ursula Salo, jonka liikekieli on hauskasti mekaanista, kuin nukella tai robotilla. Keskellä kaupunkia sijaitsevasta majakastaan kaikkea valvoo vanha viisas Topias, Eero Saarinen,  tähyillen kaukoputkeensa ja julistaen kansalle: "Kaikki hyvin, luvassa auringonpaistetta!". Toki näyttämöllä näkyy muitakin mainioita kaupunkilaisia. Välillä pidetään juhlia milloin minkäkin asian takia. Kukapa ei haluaisi asua moisessa onnelassa.

Kaupungin laitamilla lymyää kuitenkin rosvosakki, joitten ammatinharjoittamistaidot ovat vähän niin ja näin. Pomona häärivät Kasper (Rauno Ahonen), porukan kaunein, eli Jesper (Paavo Kerosuo), sekä ruokaan ihastunut Joonatan, Eppu Salminen. Kotieläimenä ja pelotteena heillä on leijona, jota esittää akrobaattisen taitavasti Sami Uotila. Toverusten näyttelijäntyö on energistä ja mukavaa katseltavaa. Hauskat ilmeilyt ja kielen vääntämiset seuraavat toisiaan. Lapsikatsojat riemastuvat penkeissään heti, kun rosvot ilmestyvät näyttämölle.

Rosvojen arjenhallinta on aika hukassa, ja niinpä he elelevät varastellen pikkuisen tarpeisiinsa. Mutta kun he päättävät varastaa itselleen taloudenhoitajan, tai äitihahmon, käynnistyy tapahtumaketju, joka johtaa pysyviin muutoksiin sekä rosvojen elämässä että Kardemumman kaupungissa.

Esityksessä on satsattu paljon ylöspanoon. Katariina Kirjavaisen kolmiulotteinen lavastus on kaunis, ja näyttämön pyöriessä aina uusia vinkkeleitä tulee esiin. Rosvojen talo on taas sopivan kolkko ja ilmestyy kuin tyhjästä näyttämölle. Elina Kolehmaisen puvustus on näyttävä erikoisefektejä myöten. Kirkasväristen asujen lisäksi nähdään mm. haitariksi valahtava aasi ja värikäs papukaija Tiina Peltonen, joka osaa laulaa ja lentää.

Oman tunnelmansa tuo mukava livemusiikki, jota loihtii ilmoille Eeva Kontun johtama taitava orkesteri. Nostalgiseen tivolimusiikkiin tuovat hauskan säväyksen Tommi Lindellin syntetisaattoriefektit, jotka ovat kuin piirroselokuvasta.

Tällaisella herttaisella sadulla on kysyntää myös nykyaikana. Näytelmä  kertoo tavallaan syrjäytymisestä ja sen voittamisesta. Hyväosaiset kardemummalaiset asuvat onnelassa, kaikilla on töitä ja elämä hymyilee. Mutta rosvot asuvat lähiössä; he ovat syrjäytyneitä miehiä. Jokaisella oli unelma, joka romahti ja nyt he ovat laitapuolen kulkijoita. Kun he tekevät urotyön ja torjuvat rohkeasti tulipalon, niin mitä tekevät kaupunkilaiset ja poliisi? Hehän voisivat kiittää kauniisti ja potkaista rosvoporukan taas pois, mutta tarinassa onkin tärkeä käänne: rosvot saavat uuden mahdollisuuden, heille järjestetään kaupunkilaisen status ja töitä.

Kädenojennus ja uusi alku ovat selkeästi näytelmän ytimessä. Perheen pienimmät tuskin ajattelevat tematiikkaa näin syvällisesti. Tärkeää on turvallinen hauskanpito, ja siinä Lehto ryhmineen onnistuu hienosti. Katsomosta poistui iloisia ja tohkeissaan tunnusmelodioita rallattelevia uusia teatterin kuluttajia.

Tiedot

Teatteriarvio: Kolme iloista rosvoa 

Thorbjørn Egner

SUOMENNOS: Aila Meriluoto

OHJAUS: Milko Lehto

MUSIIKKI :Thorbjørn Egner

KAPELLIMESTARI JA ORKESTERI: Eeva Konttu, Saku Järvinen, Tommi Lindell, Heikki Vrtanen, Jukka Tiirikainen/Janne Toivonen, Mongo Aaltonen/Sami Kuoppamäki

ROOLEISSA: Rauno Ahonen, Paavo Kerosuo, Eppu Salminen, Sami Uotila, Pertti Koivula, Marjut Toivanen, Eero Saarinen, Ursula Salo, Sofia Hilli, Antti Lang, Unto Nuora, Risto Kaskilahti, Tiina Peltonen, Sanna Saarijärvi, Matti Rasila, Matti Laine, Matti Olavi Ranin, Kirsi Karlenius, Juha Jokela/Jari Hämäläinen, Ilkka Kokkonen, Tiina Peltonen, Kaisa Torkkel, Inka Tiitinen, Maria Saivosalmi, Heidi Naakka, Sini Mäenpää

KOREOGRAFIA: Gunilla Olsson-Karlsson

LAVASTUS: Katariina Kirjavainen

PUVUT: Elina Kolehmainen

VALOSUUNNITTELU: Mika Ijäs

ÄÄNISUUNNITTELU: Petri Karhula ja Jyrki Sandell

MASKIT: Jutta Kainulainen ja Jaana Nykänen

KAMPAUKSET: Jaana Nykänen ja Milja Mensonen

PERUUKIT: Ari Haapaniemi

Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 2.2.2011

Tiedustelut: www.hkt.fi