Julkaistu: 16.02.2011

Kiljusen herrasväki

Kuva: Riku Virtanen
Riku Immosen luomassa esityksessä on herrasväkimäistä menoa ja meininkiä.

Tanssiteatteri Hurjaruuth on tarttunut satuklassikkoon kovaäänisestä perheestä, jossa mennään eikä meinata. Tarina kertoo Kiljusen perheen muutosta Hiljaistenkyläntielle Wetelin kylään, aloilleen asettumisesta ja naapureihin tutustumisesta. Koreografi Riku Immonen on koonnut kertomukseen selkeät kohtaukset, joiden myötä esitystä on helppo seurata.

Isä johtaa joukkoaan, määrää tahdin. Äiti hoitaa arjen ojennuksen. Lapset nahistelevat keskenään. Kiljuset höseltävät, mutta juuri sopivan organisoidusti, ettei homma lähde käsistä. Tässä on seuraamista monen ikäiselle.

Kiljusen herrasväki kuuluu niihin ihaniin vanhoihin suomalaisiin tarinoihin, jotka ovat jääneet kansainvälisten megasatujen jalkoihin. Ihan turhaan, sillä herrasväki kyllä kestää aikaa. Ensimmäinen Jalmari Finnen kirja ilmestyi jo 1914, ja hän kirjoitti tyyppien toilailuista vuoteen 1925 asti. On mielenkiintoista huomata, kuinka jo kauan aikaa sitten työnsä vuoksi kiireisen perheenisän ja arkea pyörittävän äidin perusilmeet olivat kirjailijan tiedossa.

Kuva perheestä on riemukas. Jokaisella jäsenellä on oma hyväntahtoinen, hiukan pöllähtäneen oloinen roolinsa. Äiti ja isä ovat etualalla, lapset seuraavat perässä. Tuovi Rantanen on lempeä äiti, pitkä ja tyylikäs ja roolinsa ottava, isä Saku Mäkelä hiukan tossukkamainen perheenpää, jolla on pilke silmäkulmassa. Hänen ketteryytensä kääntyy kömpelyydeksi, ja niinpä tuolin pohja puhkeaa ja kodin avain katoaa.

Lapsia tällä herrasväellä on kaksi, vanhempien huudoissa Mökö ja Luru. Finnen ensimmäisissä kirjoissa näin onkin, ja pikkusisko Plättä on tullut kuvioihin vasta satusarjan edetessä. Hurjaruuthissa Iiro Näkki esittää sopivan viikarimaisesti Lennartia. Hän on juuri hurjan pituuskasvun pyrähdyksessä oleva virnistelevä laiheliini. Finnen Mikael on Hurjaruuthissa muuttunut Mikaliinaksi, hän on tyttöpoika, jonka pulleiksi pehmustetuissa housuissa pomppii Kaisa Niemi.  Ehkä epämääräinen sukupuolettomuus sopii tähän aikaan, vaikka lapsikatsojille tärkeintä taisi olla mustaksi maalattu eli monen mielestä ihan oikeasti puuttuva hammas.

Katsottavaa lapsille ja aikuisille

Riku Immosen koreografia on vauhdikasta ja vaihtelevaa. Perheenjäsenet pyörivät yhdessä ja erikseen hallitussa kaaoksessa, joka katsojista näyttää sattumanvaraiselta, mutta lienee tarkasti pohdittua. Perhe kulkee jonossa ja rivissä ja jatkaa toinen toisensa liikettä. Kärrynpyörät ja voltit aiheuttavat ihmetystä. Välillä väki levittyy leveän näyttämön reunoihin, eikä jokaisen edesottamuksia pysty yhtä aikaa seuraamaan.

Tanssijat ottavat hienosti lapsikatsojat huomioon, ja Saku Mäkelä jopa vastaa lasten kommentteihin, tietysti roolissaan pysyen. Aikuisillekin vitsejä on ripoteltu sinne tänne, kaikkia lapset eivät ymmärrä eikä ole tarkoitustaan.

Erityisesti hirvi, joka yhden pienenpienen katsojan mielestä oli oikeasti nimeltään poro, sai mieskatsojat innostumaan. Sarvipäinen naarashirvi töpsötteli näyttämölle oikein kunnollisissa platform-avokkaissa, ja toden totta, hirvenkaviothan ne siinä, lisänä tikunohuet yli kymmensenttiset korot, jotka varmistivat hirven keinuvan askelluksen. Hurmaava hahmon sisältä löytyi Anna Perälä, joka tuokiossa vaihtoi asun hirvestä piiaksi ja päinvastoin. Piika lisäsi vauhtia näyttämöllä, vaikka jäikin yleiskuvassa hiukan ulkopuoliseksi hahmoksi.

Musiikki täydentää näyttämökuvan

Puvustus ja koko näyttämökuva kaiken kaikkiaan on taas taattua Kirsi Mannista, joka on luonut myös Hurjaruuthin talvisirkukset vuosien ajan. Puvuissa on persoonia korostavia hauskoja yksityiskohtia, veikeätä huumoria, ja näyttää siltä, että niissä voi myös tanssia.

Pukujen tavoin musiikki tukee tanssijoita ja jatkaa esitystä. Äänimaailma luo tunnelman kylään ja ilmapiirin perheeseen. Joakim Berghäll ja Iikka Kotaja soittavat monenlaisia instrumentteja tai sellaisiksi kääntyviä esineitä, viheltelevät lintuina ja laulavatkin. Samalla he esiintyvät Kiljusten naapureina, tuoden tarvittavaa lisäväkeä esityksen kohtauksiin. Naapurit vaikuttavat vielä Kiljusiakin höpsähtäneimmiltä, vaikka asuvatkin Hiljaistenkujantiellä Wetelin rauhallisessa kylässä.

Esitys kaikenikäisille

Kolmivuotiaan mielestä esitys oli hiukan liian pitkä, ihan viime minuutilla taisi väsymys iskeä. Seitsemänvuotiaasta taas tarina oli lyhyt, kohtaukset olisivat voineet olla syvempiä. Aika sopiva lapsikatsojien ikäjakauma taitaa olla siinä. Tosin toisin kuin monissa lastenesityksissä, tässä ei ole pelottavaa osiota, jonka monet teatterintekijät jostain syystä katsovat lastenesityksissä tarpeelliseksi. Siksi katsomoon voi turvallisin mielen ottaa myös sylissä istuvia pienokaisia.

Tiedot

Kiljusen herrasväki

Esitystä suositellaan yli 3-vuotiaille. Kesto noin 45 min.

Ensi-ilta Hurjaruuthin näyttämöllä 12.2.2011 klo 15

Muut esitykset: 16.2.–2.4.2011

Taiteellinen työryhmä:

Koreografia: Riku Immonen

Musiikki: Joakim Berghäll ja Iikka Kotaja

Visualisointi ja puvut: Kirsi Manninen

Valosuunnittelu: Riku Virtanen

Tanssijat: Saku Mäkelä, Kaisa Niemi, Iiro Näkki, Anna Perälä ja Tuovi Rantanen

Liput 10 €. Arkiaamuisin yli 11 hengen ryhmät 7 €, opettaja ryhmän mukana 3 €.

Lippuvaraukset ja tiedustelut: Hurjaruuth, 09 565 7250, liput@hurjaruuth.fi ja Lippupalvelu.

www.hurjaruuth.fi