Julkaistu: 03.11.2010

Mr. Vertigo

Kuva: Antti Ahonen
Kristian Smeds on luonut Kansallisteatteriin teoksen, jossa on komeaa visuaalisuutta ja teatterin magiaa.

Siitä onkin hurahtanut lähes 40 vuotta, kun viimeksi näin Kansallisteatterissa lentävän pojan, Peter Panin. Jo oli aikakin päivittää kokemus. Kristian Smeds on sovittanut näyttämölle Paul Austerin romaanin Mr. Vertigo, joka on kertomus nuorukaisesta nimeltä Walt. Hän eksyy sirkus- ja kabareepiireihin ja oppii levitoimaan, eli leijumaan ilmassa. Pojasta tulee sensaatio, mutta kuuluisuudella ja ihmeillä on hintansa.

Palkittu ja kiistelty Kristian Smeds on jälleen tehnyt teatterihistoriaa. Esitys on täynnä ihmeellisiä visuaalisia yllätyksiä, hurjuutta, kauneutta ja teatterin magiaa, puhumattakaan loistavista näyttelijöistä. Smeds ei vain liikuttele näyttelijöitä, vaan myös yleisöä. Katsojat joutuvat, tai saavat liikkua useaan kertaan ja päätyvät lopulta suoraan Kansallisteatterin maagiseen ytimeen, pyörivälle näyttämölle.

Smeds liikuttelee ja liikuttaa. Kuten Teatterikorkeakoulun puheenopettaja Malla Kuuranne sanoo: Kun ihminen liikuttuu, jokin hänessä liikahtaa. Niin käy Vertigossa ja vielä monta kertaa.

Kansallisteatterissa on menossa sukupolvenvaihdos. Pitkän ja komean uran johtajana tehnyt Marja-Liisa Nevala antaa nyt paikkansa Mika Myllyaholle. Vertigon ottaminen pysyvään ohjelmistoon on tyylikäs veto, sillä esitys on taloudellinen riski. Erikoisesta katsomojärjestyksestä johtuen mukaan pääsee vain vähän yli 200 katsojaa kerrallaan. Samalla esitys vaatii kuitenkin täyden kapasiteetin teknistä henkilökuntaa ja kulissimiehiä. Hatun nosto Myllyaholle.

Esitys tapahtuu 1920-luvun Amerikassa. Nuori Walt, Tero Jartti adoptoidaan sirkusryhmään, jota johtaa isällinen, mutta ankara mestari Jehudi, karismaattinen Jukka-Pekka Palo. Hänen vaimonaan nähdään sensuelli Kristiina Halttu. Vielä ryhmään kuuluvat arvoituksellinen intiaaninainen, Tea Ista ja tummaihoinen aseenkäsittelijä, Esa-Matti Long. Rankan koulutuksen jälkeen nuori Walt oppii leijumaan ja sensaatio on monella tapaa valmis. Hatun nosto myös vaikuttavan ja erittäin fyysisen roolityön tekevälle Jartille.

Tyylilleen uskollisena Smeds yhdistää perustarinaan useita sisäkkäisiä teemoja. Vahvaksi metaforaksi nousee myös teatteri ja esittäminen, se hinta, jonka joutuu maksamaan valitessaan taiteilijan ammatin. Kati Lukan lavastuksessa yhdellä seinustalla on romanttinen pukuhuone, seinällä kymmeniä, ellei satoja vanhoja Kansallisteatterin julisteita.

Tässä ympäristössä, kynttiläkruunujen elävässä valossa ihana Tea Ista tekee mainion soolon, jossa todellisuus, fantasia ja teatterissa eletty elämä nivoutuvat yhteen. Istan paljastukset ovat sitä luokkaa, että JP Palo meinaa hermostua tosissaan.

Huumoriakaan ei puutu. Eräässä kohtauksessa Halttu muuttuu Kansallisteatterin rakastetuksi diivaksi, Eeva Kaarina Volaseksi. Jartti taas näyttää, mitä ramppikuume on kauheimmillaan ja kuinka nopeasti suosio nousee päähän. Long eläytyy hauskasti näyttelijän painajaiseen, eli humalaisen, lavalle änkeävän katsojan rooliin.

Hyvin tärkeässä roolissa esityksessä on musiikki, muusikoina Verneri Pohjola, Aki Rissanen ja Joonas Riippa. Trio loihtii esiin musiikkia, joka kantaa sumuisesta jazzista kohtalokkaaseen meksikolaissävyiseen dramatiikkaan. Taitavat muusikot sekä kuljettavat tarinaa, että kulkevat näyttelijöiden kanssa matkan läpi.

Toinen näytös on ensimmäiseen verrattuna symbolistisempi ja hämyisän surrealistinen, kuin vanha amerikkalainen jazz-klubi. Tarinan keskiössä on nyt Jehudin ja hänen vaimonsa erikoinen rakkaussuhde ja taitelijaelämän varjopuolet; jatkuva matkustelu, rakkauselämän hiipuminen ja alkoholismi. Palo ja Halttu näyttelevät komeasti koko kirjon intohimosta vääjäämättömään eroon. Long tekee hurjan hahmon kummittelevana ex-miehenä.

Lievästä hajanaisuudestaan huolimatta Mr. Vertigo on erittäin valloittavaa ja koskettavaa teatteria. Kokemus, jota ei kannata analysoida puhki, vaan jolle pitää antautua. Smedsin ohjauksessa Ville Hyvönen ja Pietu Pietiläinen luovat työryhmineen valtavan kauniita valomaailmoita ja ihmeellisiä illuusioita, jotka jäävät syvälle mieleen. Lopun kauniissa kuvassa 40 vuotta kestänyt odotukseni palkitaan: näen jälleen lentävän pojan.

Tiedot

Paul Auster: Mr. Vertigo

OHJAUS JA SOVITUS: Kristian Smeds
SUOMENNOS: Jukka Jääskeläinen
ROOLEISSA: Kristiina Halttu, Tea Ista, Tero Jartti, Esa-Matti Long, Jukka-Pekka Palo
MUSIIKKI: Verneri Pohjola, Aki Rissanen, Joonas Riippa
LAVASTUS: Kati Lukka
VIDEO- JA ÄÄNISUUNNITTELU: Ville Hyvönen
PUKUSUUNNITTELU: Auli Turtiainen
VALOSUUNNITTELU: Pietu Pietiläinen
NAAMIOINTI, KAMPAUKSET JA PERUUKIT: Pauliina Manninen, Heikki Nylund
OHJAAJAN ASSISTENTTI: Taija Helminen

Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 28.10.2010
Esityksen kesto 3t 20min
Tiedustelut: www.kansallisteatteri.fi