Julkaistu: 11.11.2010

Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö

Mika Myllyaho ja Kiertuenäyttämön taiteellinen suunnittelija Jussi Lehtonen Kiertuenäyttämön avajaisissa. Kuva: Lilli Pynnönen
Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö vie teatteria hoitolaitoksiin.

Esityksiä tehdään myös lapsille ja nuorille kouluihin sekä erityislastensuojelun yksiöihin.

”Yhä suurempi osa ihmisistä asuu erilaisissa laitoksissa. Taiteella voidaan lisätä laitoksissa asuvien terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua”, sanoo Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön avajaisissa sen taiteellinen suunnittelija, näyttelijä Jussi Lehtonen.

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho puolestaan sanoi avajaispuheessaan, että siitä, että pitäisi tehdä poliittista taidetta puhutaan paljon. Samalla kuitenkin mietitään, mitä poliittinen teatteri oikeastaan voisi olla. Kiertuenäyttämö edustaakin nyt uutta yhteiskunnallista ajattelua teatterissa.

Uusi yhteiskunnallinen teatteri ei synny teatteritaloissa, vaan yleisön luona, käytännöllisesti katsottuna hoitolaitosasujien olohuoneessa, heidän arjessaan.

”Kaikkiin produktioihin tehdään paljon kenttätyötä. Viemme laitoksiin valmiita esityksiä, mutta valmistamme esityksiä myös vuorovaikutuksessa niiden asukkaiden ja henkilökunnan kanssa. Läheinen yhteistyö antaa mahdollisuuden reagoida nopeasti yhteiskunnallisiin ilmiöihin”, Lehtonen sanoo.

Kansallisteatteri haluaa Myllyahon mukaan avautua yhä enemmän yhteiskuntaan ja uusi, viides näyttämö eli Kiertuenäyttämö vastaakin siihen ihanteellisella tavalla. Lehtonen on samaa mieltä, sillä yhteiskunnassa marginaaliin sysättyjen väestöryhmien tilanne tulee Kiertuenäyttämöllä aivan uudella tavalla huomion polttopisteeseen.

Kiertuenäyttämö rikastuttaa myös Kansallisteatteria. Joissain esityksissä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yksiköiden, vankiloiden tai vastaanottokeskusten väkeä voidaan nähdä myös Kansallisteatterin näyttämöllä.

”Voimme kuunnella, mitä vaikkapa maahanmuuttajilla tai nuorten huumeyksikön asukkailla on kerrottavanaan ja tuoda heidän tarinoitaan näkyväksi muille ihmisille.”

Kansallisteatterin uutta näyttämöä Lehtonen pitää historiallisena.

”Se, että taidelaitos aloittaa pitkäjänteisen työn hoitolaitosten kanssa, on uutta.”

Hoito- ja sosiaalityöntekijät voivat tilata esityksiä hyvin kohtuulliseen hintaan. Tällä hetkellä ohjelmistoon kuuluu Emilia Pöyhösen kirjoittama ja Saana Lavasteen ohjaama ilmastonmuutosaiheinen Globen uupuneet, jonka kiertue starttaa lauantaina 13.11. Sastamalassa, Sylvään koululla. Ja ensi viikolla saa ensi-iltansa muistihäiriöpotilaasta ja hänen läheisistään kertova, Pirkko Jaakolan käsikirjoittama Pirunpuntari, joka kiertää Uudellamaalla keväällä 2011.
Sitä voi tilata helmikuun alusta.

Vuonna 2011 Lehtonen ja Hanna Brotherus valmistavat sanattoman, maahanmuuttoteemaisen esityksen vastaanottokeskuksiin ja Mari Lehtonen ja Olka Horila lapsille ja nuorille tarkoitetun ystävyysteemaisen Kuka on kaveri? -esityksen. Sitä voi tilata vuoden 2011 lopusta.

Kansallisteatteri suunnittelee, että Lehtosen Teatterikorkeakoulussa vetämällä KOP KOP -yleisökontaktikurssilla valmistuneet monologit olisivat myös pian tilattavissa.

”Ei ole tarkoitus, että esitykset vain ilahduttavat. Taiteesta ei voi tehdä sellaista, että se miellyttää kaikkia. Myös vaikeita asioita pitää lähestyä.”

Lehtosella on monen vuoden kokemus esiintymisestä hoitolaitoksissa. Vaikka Kiertuenäyttämö edistääkin koko teatteritaidetta, sen avulla voidaan erityisesti miettiä, mitä näytteleminen oikein on.

Lehtonen onkin kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Samassa valossa, jossa hän määrittelee, että kiertäessään esiintymässä laitoksissa hän joutui olemaan paitsi näyttelijä, myös omaksumaan lukemattomia muita rooleja.

Kiertuenäyttämön esityksille on leimallista, että ne toteutetaan luonnonvaroja säästäen ja vähäisellä rekvisiitalla. Sen sijaan työtunteja tuhlataan haastatteluihin, materiaalin keräämiseen sekä erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin tutustumiseen.

”Esittäjä ja yleisö ovat samassa valossa. Tavanomaisessa teatteritapahtumassa toisten reaktioita ei pimeässä katsomossa erota. Hoitolaitosesityksissä tuota turvallista, pimennettyä katsomoa ei ole ja näyttelijä saa luoda aivan uudenlaisen suhteen yleisöön.”

Kansallisteatteri haluaa kehittää teatteritaidetta myös esittämällä demoja, järjestämällä klubeja sekä omalla teatterikirjojen julkaisusarjalla. Oma kotikirjailijoiden joukko vie näytelmää eteenpäin ja näyttelijät pyrkivät kehittämään näyttelijäntyötä nykyajan haasteita vastaavaksi.

”Näyttelijöille Kiertuenäyttämö antaa mahdollisuuden tutustua katsojiin ja heidän motiiveihinsa uudella tavalla.”

Kun yhteiskunnassa ihmiset on jaettu yhä enemmän lokeroihin, niin rajanylitykset tulevat entistä tärkeämmiksi. Laitoksissa elävien arjen läheltä nähnyt Lehtonen tietää, että kysyntää olisi vaikka kuinka paljon ja Kansallisteatteri pystyy vastaamaan vain murto-osaan siitä.

”Rovaniemi, Kuopio, Vaasa ja Kouvola, vastatkaa haasteeseen!”

Mitään takuuvarmaa hoitotuotetta viides näyttämö ei silti lupaa.

”Varman päälle ei voi pelata. Taiteeseen liittyy aina riskejä.”

Tiedot

Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö

www.kansallisteatteri.fi