Julkaistu: 14.10.2010

Delay Trees

Kuva: Aapo Huhta
Helsinkiläis-hämeenlinnalaisen yhtyeen esikoispitkäsoitto on vangitseva popkudelma.

Nelihenkinen Delay Trees ponnahti musiikkiblogien puheenaiheeksi ulkomaita myöten vuoden 2009 debyytti–EP Soft Constructionin myötä. Unenomainen, kitaroihin pitkälti pohjaava pop soljui julkaisulla kansainvälisen kynnyksen ylittävänä, kiehtovana ja tuoreena tuulahduksena kotimaisessa tarjonnassa. Sama tunnelma on nyt taltioitu kymmenen kappaletta sisältävälle, yhtyeen nimeä kantavalle levylle.

Kitaristi-laulaja Rami Vierulan, basisti Sami Korhosen, perkussionisti-rumpali Onni Oikarin ja kitaristi Lauri Järvisen muodostama kokoonpano sai alkunsa vuonna 2007. Omakustannettu Soft Construction ja yhtyeen säännöllinen keikkailu lienee herättänyt Johanna Kustannuksen väen kiinnostuksen, ja Delay Trees tekikin alkuvuodesta sopimuksen levy-yhtiön kanssa. Yksinkertaisesti Delay Trees -nimeä kantavan esikoisalbumin tuottajaksi valikoitui mm. viime vuosina kiinnostavimpien kotimaisten indienimien kanssa yhteistyötä tehnyt Julius Mauranen.

Vierulan taitavasti kirjoittamat kappaleet ja yhtyeen jäsenten yhteistyönä syntyneet sovitukset yhdistettynä Maurasen kädenjälkeen ovat tuottaneet teoksen, joka ei jätä kylmäksi eteerisyydestään huolimatta. Ilmiselviä vertailukohteita ei Delay Treesin kanssa ilokseen löydä ensi kuulemalta, mikä kielii omaperäisyydestä.

Kappaleet ovat helposti lähestyttäviä, jollain tavalla tuttuja, mutta silti omintakeisia ja vivahteikkaita. Pehmeys, harmonia ja positiivinen pidättyväisyys ovat ominaisuuksia joita liittää helposti yhtyeen sointiin. Kappaleet todellakin saavat ”kuulijan korvat sulamaan”, kuten bändi lausunnoissaan on lupaillut. Jo EP:llä ilmestynyt raita About Brothers on oiva esimerkki tästä pumpulisesta kohtelusta, jonka kokee myös muun muassa kappaleissa Pattern ja Light Pollution.

Delay Treesin kohdalla kotimaisuusaspekti unohtuu lähes täydellisesti - lähinnä kappaleen Quarantine kohdalla suomalaista mielenlaatua ja julkisilla paikoilla käyttäytymistä ironisoiva sanoitus palauttaa mieleen nelikon kansallisuuden.

Suomalaisuutta koskevan kliseearkun aarteista rakkaimman, surumielisyyden, Vierula kumppaneineen onnistuu kääntämään voitokseen, varsinkin kappaleissa In February ja Whales&Colors. Kauttaaltaan Delay Treesin musiikki on rakentunut tarinoiltaan ja sävyiltään sellaiseksi, että kansainvälinen huomio ei ole yllätys – riisutut teokset puhuttelevat universaalisti ihmismieltä säveltensä kauneudella ja Vierulan lauluäänellä.

Leikittely äänivalleilla ja kalpealla ilmaisulla (4:45, Cassette 2012) ja selkeät, toistuvat melodianpätkät (Whales&Colors, Tarantula/Holding on) tuovat kappaleisiin tarvittavaa koukuttavuutta. Ilmavuus ei tarkoita Delay Treesin kohdalla tyhjää, vaan vapauttavaa kuuntelukokemusta, tilannetta jossa musiikki vie toiseen aikaan ja paikkaan.

Kun bändin levy on maalailevaa musiikkimiljöötä ja tilanottoa kuuntelijan mielessä, piilee aina pieni epäilys yhtyeen toimivuudesta live-tilanteessa. Delay Treesin kohdalla riski lienee kuitenkin pieni, sillä kuten mainittu, nelikko on hankkinut keikkakannuksensa ennen levytysstudioon astumista.

Delay Trees on yksi iloinen osoitus siitä, että kotimaamme musiikkikenttä on jo kansainvälinen ja huono itsetunto tekemisen saralla on jäänyt menneiden musiikkisukupolvien rasitteeksi.

Tiedot

Delay Trees

Libertéssä 16.10.
Musiikkimessuilla 31.10.
Nosturissa 18.11. Teenage Fanclubin lämmittelijänä

Delay Trees: Delay Trees (Johanna Kustannus 2010)

www.delaytrees.com/