Julkaistu: 22.12.2009

Pilvilinna joka romahti

Larssonin trilogiassa Lisbeth Salanderin tarina saa vihdoin päätöksen.

Stieg Larssonin romaanitrilogian viimeinen teos alkaa siitä mihin Tyttö joka leikki tulella päättyi. Samalla tavoin starttaa elokuvakin – hengenvaarallisesti loukkaantunut Lisbeth Salander (Noomi Rapace) kiidätetään sairaalaan yhdessä isänsä, Alexander Zalatšenkon kanssa. Salanderilla on luoti päässään, vanhaa miestä on puolestaan isketty kirveellä. Vaikka murhasyytteet Salanderia vastaan vähitellen murentuvatkin, syytetään naista nyt isänsä murhayrityksestä.

Milleniumin tutkiva journalisti Mikael Blomkvist (Michael Nyqvist) aloittaa taistelun Salanderin pelastamiseksi. Blomkvist tutkii ponnekkaasti jutun taustoja. Hänen aikoo paljastaa Zalatšenkon taustan entisenä palkkamurhaajana ja Ruotsin turvallisuuspoliisin hämärät toimet. Neuvostoloikkarina Zalatšenko on nimittäin saanut tuekseen Säpön sivujuonteena toimivan salaisen poliisiosaston, Sektion. Tämä epävirallisesti toimiva yksikkö on vuosikymmenet peitellyt Zalatšenkon toimia. Siinä sivussa ovat uhriksi joutuneet paitsi Lisbethin äiti, myös Lisbeth itse.

Blomkvistin paljastusreportaasi on tarkoitus julkaista Salanderin oikeudenkäynnin aikana. Kylmän sodan jäänne ei tietenkään aio luovuttaa helpolla, sillä paljastuminen tarkoittaisi samalla myös yksikön lakkauttamista.

Elokuvakerrontaan on tuonut haasteita se, että Sektion taustoja on ollut pakko avata dialogin avulla. Taustoitus onnistuu kuitenkin kohtalaisen hyvin, vaikka uusia henkilöhahmoja vyörytetäänkin valkokankaalle suht tiuhaan tahtiin.

Suurimman osan elokuvan kestosta Lisbeth Salander viettää sairaalassa. Hakkerinerona Salander osallistuu Blomkvistin paljastusoperaatioon sairasvuoteeltaan käsin kämmenmikronsa avulla. Tarina vauhdittuu kun vihdoin edetään oikeudenkäyntiin saakka.

Pilvilinna joka romahti on trilogian vaativin teos. Romaani on tulvillaan yksityiskohtia ja sivujuonteita, joita ei mitenkään olisi voinut mahduttaa elokuvaan. Polveilevana, useisiin suuntiin rientävä romaani vaikuttaa – kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta – harmittavan keskeneräiseltä. Mutta tällä kertaa kirjailijalla ei valitettavasti ole ollutkaan mahdollisuutta hioa teostaan huippuvalmiiksi – sellaisiksi kuin trilogian ensimmäiset osat ovat.

Jonas Frykbergin ja Ulf Rybergin käsikirjoituksessa romaanin juonikuvioita on riisuttu ja tarinaa oikaistu olan takaa – silti tiiviisti kerrottunakin elokuvalla on pituutta 2,5 tuntia. Elokuvasta on esimerkiksi jätetty kokonaan pois Erikan (Lena Endren) urakehitys miehisessä sanomalehtimaailmassa ja naisjohtajan vaistoinkäymiset miesyhteisössä. Sinänsä kiinnostava sivujuonne olisi vain entisestään raskauttanut elokuvaa.

Työyhteisön kärjistynyt sähköpostiuhkailu ja yöllinen hyökkäys on kuitenkin säilytetty tarinassa – mutta niille on annettu nyt toinen merkitys. Mutta ihan turhaan Mikaelin ja Erikan suhteeseen on lisätty draamaa, jollaista kirjoissa ei ole.

Myös Mikaelin romanssi Säpön naispoliisin kanssa on jätetty syrjään – ja hyvä niin. Ratkaisulla on lisätty jännitettä Mikaelin ja Lisbethin välille hieman samaan malliin kuin Miehet jotka vihaavat naisia -romaanissa/elokuvassa.

Stieg Larssonin kirjoittama oikeudenkäyntikohtaus on yksi parhaista, sujuva ja tiivis. Elokuvassa sen erinomaista sujuvuutta on hieman rikottu, mutta finaalissa Salander on komeasti voittaja.

Tiedot

Pilvilinna joka romahti

ENSI-ILTA 1.1.2010
Ruotsi, Tanska, Saksa 2009

OHJAUS Daniel Alfredson
KÄSIKIRJOITUS Stieg Larssonin romaanista Jonas Frykberg ja Ulf Ryberg
NÄYTTELIJÄT Noomi Rapace, Michael Nyqvist, Lena Endre, Michalis Koutsogiannakis, Anders Ahlbom
TUOTANNON JOHTO Lone Korslund, Peter Nadermann
KUVAUS Peter Mokrosinski
LAVASTUS Jan Olof Ågren, Maria Håård

KESTO 150 min
IKÄRAJA K15