Julkaistu: 12.11.2009

Ihmisen asussa

Tanssikoreografin ja näytelmäohjaajan yhteisteoksessa katsoja joutuu pohtimaan tuntemuksiaan. Hämmennys yhdistää alastomien esiintyjien katsoessa vaatetettuja katsojia silmiin.

Eeva Muilun ja Milja Sarkolan teos Ihmisen asussa antaa katsojille suuria ja pieniä pohtimisen aiheita. Mitä teatterissa on tarkoitus katsoa? Mistä esitys muodostuu, mitä kertoo? Mikä on minun suhteeni alastomuuteen?

Alaston iho kiinnostaa, vaikka nykyisin ihoa näkee mainoksissa vaikka joka päivä. Aika ajoin alastomuutta esiintyy myös teatteri- ja tanssinäyttämöllä. Läsnäolo ilman huomiota kiinnittäviä vaatteita, koruja ja asusteita on paljasta ja paljastavaa. Usein teosten tekijät vakuuttelevat mutkatonta suhtautumistaan omaan alastomaan vartaloonsa, viimeistään harjoitusaikana he ovat pohtineet asian itselleen selväksi. Mutta yleisön suhtautumista alastomuuteen tekijä ei voi ennustaa.

Zodiakin näyttämö on vuorattu teddykankaalla seinästä seinään, katsomon takaa aina näyttämön takaseinälle saakka. Pehmeä pinta yhdistää, sillä niin katsojat kuin esiintyjätkin tassuttelevat vaalealla karvalla. Välillä esiintyjät istahtavat näyttämön reunalle katsojien sekaan, osaksi yleisöä. Katsomossa palaa valot, jotta kaikki näkevät toisensa. Ihmisen asussa on kollektiivinen elämys, ennemminkin kuin varsinainen näytelmä tai tanssiesitys.

Hämmennys on yhteinen, katsomossa lähes käsin kosketeltavissa. Mihin esiintyjiä voi katsoa? Esiintyjä katsoo takaisin, hämillisenä hymyillen. Kun osaa katsojista naurattaa esiintyjien hassunhauska kaatuilu, toiset katsojat kääntyvätkin katsomaan naurajia. Ovatko he kenties myös esiintyjiä?

Teos koostuu pienistä kohtauksista, pohdinnoista ja tarinoista. Esiintyjät kertovat arkipäiväisistä tapahtumista takellellen, niinku–sanoja viljellen, improvisoidun oloisesti, ikään kuin esiintyjyyttä vähentäen tai esiintymistilanteen unohtaen. On kuin roolit olisi heitetty pois vaatteiden ja meikkien myötä. Niinpä esitys etenee lyhyin episodein, kokonaiskaarta muodostamatta. Vahvat esiintyjät Joanna Haartti, Monika Hartl, Niina Hosiasluoma ja Hanna Raiskinmäki kannattelevat reilun tunnin esitystä eleillä, katseilla ja asennoilla. Vähäiset puheet ovat välähdyksiä elämästä. Aluksi käsittämätöntä kieltä, vähitellen selkenevää.

Neljän naisen persoonallisuudet tulevat esiin ja iho muuttuu esiintymisasuksi, ja lopulta alan kuunnella, mitä he elämästä ja maailmasta kertovat. Ensin katson pintaa, kokoa, näköä. Sitten alan katsoa lihaksia, luita, notkoista lordoosia, kaarevaa kyfoosia. Tarkkailen muuta yleisöä. Lopulta, kaiken muun pohdinnan jälkeen, alan kuulla, mitä esiintyjät sanovat, mitä ajatuksia tekijät haluavat minulle välittää. Mitä me peitämme ja toisaalta paljastamme itsestämme?

Tiedot

Ihmisen asussa

Zodiak –uuden tanssin keskus
Koreografia ja ohjaus: Eeva Muilu ja Milja Sarkola
Esiintyjät: Joanna Haartti, Monika Hartl, Niina Hosiasluoma, Hanna Raiskinmäki
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Visuaalinen suunnittelu: Kaisa Rasila, Monika Hartl
ensi-ilta 5.11.2009
Liikkeellä Marraskuussa
-festivaalin tilausteos