Julkaistu: 29.10.2009

Viivi ja Wagner Teneriffalla

Suomen kuuluisin sarjakuvapariskunta jälleen riemukkaassa farssissa kaupunginteatterin Pasilan näyttämöllä.

Mahtoiko piirtäjä Juba Tuomola arvata, että hänen luomastaan naisen ja sian parisuhteesta kertovasta sarjakuvasta tulee käsite, jota vaaditaan myös näyttämölle? Viivi ja Wagner Teneriffalla on kolmas näkemäni näyttämösovitus, eikä lainkaan hullumpi. Tuttu sankaripari, Sari Siikander ja Risto Kaskilahti ovat jälleen vauhdissa hauskasti ja elastisesti. Tällä kertaa tilaa annetaan paljon myös muille hahmoille Tiina Puumalaisen ohjauksessa.

Kaupunginteatterin edellinen Viivi ja Wagner -dramatisointi oli riemukkaan absurdi pläjäys helvetteineen kaikkineen, uusi teos on perinteisempi ja lähestyy romanttisen komedian kaavaa. Ehkä voisi sanoa, että ryhmä on tehnyt onnistunutta modernia commedia d’ell artea. Tarina alkaa kiertyä auki Teppo Järvisen lavastuksessa kuin sarjakuva. Isot valkoiset laatikot ovat kuin kehyksiä, joissa tuttu pariskunta esitellään tutulla sohvallaan. Laatikot kätkevät kuitenkin sisäänsä teneriffalaisia baareja, jopa pallomeren.

Tällä kertaa Wagner saadaan omaksi kauhukseen lähtemään etelänmatkalle, jolla kohelletaan kuin Risto Jarvan Lomassa aikoinaan. Mukaan ovat ängenneet Viivin vanhemmat, Matti Rasila ja Tiina Pirhonen, sekä tietenkin ihana levottomia höpisevä mummo, Pia Runnakko.

Kuinka ollakaan, perillä törmätään rikkaaseen Julli-setään ja Fylli-tätiin (Heikki Sankari ja Sanna Saarijärvi), joten lomailu on hyvinkin kotoisaa. Ongelmia tulee, kun etelän auringosta löytyy myös Viivin ex-poikaystävä Rainer (niinikään Heikki Sankari), joka lomailee tuoreen, raskaana olevan tyttöystävänsä Annikan (Kaisa Torkkel) kanssa. Vanha suola alkaa janottaa, kuten tequilaa ryypätessä ainakin ja ongelmiahan siitä tulee.

Mukaan pyöritykseen yhtyvät vielä seksikäs tanssijatar Tequila (Kaisa Torkkel), sekä uskomaton Matti Nykäsen ja David Hasselhoffin välimuoto Hessu (Kari Mattila). Taustalla baarinpitäjät lorottavat loppumatonta juomaa, aurinko paistaa ja yöt ovat kiihkeitä. Siinähän se, suomalainen unelma ja painajainen. Teemaksi nousee melko perinteisesti kielletyn hedelmän houkutus, juonittelut ja lopulta sovinto, kuten romanttisessa komediassa pitääkin.

Nykyaikaisessa farssissa pitää olla mukana myös aikalaispiikkejä ja niitä riittää Tuomolan tekstissä. Osansa saa mm. Vanhasen lautakasajupakka. Kun edellisessä dramatisoinnissa käytiin helvetissä, nyt vieraillaan digitaivaassa Wagnerin deliriumissa. Sinne on luonnollisesti saapunut myös erikoisesti tanssiva amerikkalainen poplaulaja… Absurdeissa näyissä teos on hauskimmillaan ja visuaalista ilotulitusta ei puutu. Puumalainen hallitsee tyylikkäästi hullunkurisen kuvaston ja villien ideoiden käytön ohjauksessaan.

Viivi ja Wagner Teneriffalla ei ole kuitenkaan niin villi ja absurdi, kuin voisi toivoa. Toisaalta voi miettiä, mitä uutta löytyisi vakavammasta suunnasta. Tunnistettavuushan on koko sarjakuvan valtti. Siikander ja Kaskilahti ovat sisäistäneet hahmonsa niin, että he suorastaan elävät Viivinä ja Wagnerina.
Kun Viivi tajuaa mokanneensa ja pelkää menettävänsä sikansa, Siikander laulaa paatoksella ”Älä mee, tai viet multa kaiken”. Hän kyynelehtii palmun alla, joka alkaa lipua pois tukevan pepun alta. Komiikka yhdistyy näin hyvin tunnistettavaan tunteeseen: rakastetun menettämisen pelkoon. Huomaan liikuttuvani ja samalla nauran, tässä liikutun sarjakuvahahmoista tehdystä farssista! Ehkä tässä on tunnistettavuuden ja tämän uskomattoman pariskunnan menestyksen salaisuus.

Tiedot

Viivi ja Wagner Teneriffalla

KÄSIKIRJOITUS: Juba Tuomola
OHJAUS: Tiina Puumalainen
ROOLEISSA: Sari Siikander, Risto Kaskilahti, Matti rasila, Tiina Pirhonen, Heikki Sankari, Kaisa Torkkel, Pia Runnakko, Sanna Saarijärvi, Kari Mattila, Jari Fluuri, Matti Heikkilä
MUSIIKKI: Antti Vauramo
KOREOGRAFIA: Osku Heiskanen
PUVUT: Riitta Anttonen-Palo
VALOT: Teppo Saarinen
MASKIT: Aino Suominen

Ensi-ilta Kaupunginteatterin Studio Pasilassa 22.10.2009