Julkaistu: 03.09.2009

Coco Chanel & Igor Stravinsky

Muoti vastaan musiikki
Cocon ja Igorin lyhyt romanssi ei aiheuta sydämentykytyksiä Jan Kounenin ulkokohtaisessa kaksoismuotokuvassa.

Tänä syksynä valkokankaita sulostuttaa peräti kaksi eri elokuvaa Coco Chanelista, naisten muodin uudistajasta. Ensimmäisenä Suomeen ehtii Coco Chanel & Igor Stravinsky, hollantilaisen Jan Kounenin (Blueberry, 2004) ohjaama näkemys kahden hyvin erilaisen taiteilijan lyhyestä kohtaamisesta. Marraskuussa on Anne Fontainen ohjaaman ja Audrey Tautoun tähdittämän Coco avant Chanelin vuoro.

Kumpikaan näistä 1900-luvun kulttuurihenkilöistä tuskin kaipaa ihmeempiä esittelyjä. Ranskatar Gabrielle alias Coco Chanel mullisti muodin, venäläissäveltäjä Igor Stravinsky puolestaan sävellystaiteen. Siinä missä Chanel hylkäsi korsetin kirjaimellisesti, Stravinsky vapautti klassisen musiikin vanhoista kaavoistaan.

Kounenin elokuva alkaa Stravinskyn Kevätuhrin Pariisin vuoden 1913 kantaesityksellä. Sergei Djagilevin luotsaama Ballet Russe tulkitsee modernin mestariteoksen buuaavalle yleisölle, jonka joukkoon on eksynyt vain muutama ymmärtäväinen sielu. Heidän muassaan on myös vasta uraansa aloitteleva Chanel (jylhä Anna Mouglalis).

Seitsemän vuotta myöhemmin Stravinsky (puiseva Mads Mikkelsen) on perheineen paennut Pariisiin kotimaansa vallankumousta. Cocosta on tullut juhlittu muotileijona, salaperäinen madame Chanel. Hän tarjoaa maaseutuhuvilaansa Stravinskyn perheen käyttöön. Vaimosta (Elena Morozova) ja lapsista huolimatta Coco ja Igor antautuvat pian kiihkeään suhteeseen. Asiaintila ei tietenkään jää laiminlyödyltä puolisolta huomaamatta.

Muodin ja musiikin nerojen temmellys synnyttää raastavia riitasointuja elokuvamuotokuvassa, jonka siteet todellisten henkilöiden historiaan ovat lopultakin melko ohkaisia. Cocon ja Igorin välisestä suhteesta ei nimittäin ole olemassa varmaa todistusta.

Elokuvantekijälle ja tarinankertojalle mokoman puute on toki pikkujuttu. Spekulaatiot ovat kautta aikojen synnyttäneet herkullisia kertomuksia, koska paukkuja ei ole tarvinnut tuhlata turhista faktoista kiinnipitämiseen.

Tästä näkökulmasta katsottuna onkin kummallista, miten vähäveriseksi Kounenin aikaansaannos lopulta jää. 1920-luvun epookki on toki koreasti toteutettu, ja itse pääpelurit näyttävät asiaankuuluvan esteettisiltä. Intohimo ei heistä kuitenkaan välity, ei ainakaan keskinäinen sellainen.

Nerojen egosentrinen naiskentelu tuntuu ainoastaan ulkokohtaiselta ja kylmältä. Viileän viettelijättären ja angstisen säveltaiteilijan panopuuhat syvenevät ainoastaan synkistelyksi, jota kaksikon surkea kommunikaatio entisestään jäähdyttää.

Cocon ja Igorin elokuva alkaa komeasti. Kevätuhrin floppi on sykähdyttävä lähtölaukaus, mutta siihen kerronnan voima sitten tyrehtyykin. Päähenkilöidensä karismaattisen tuotannon (Chanel 5, vaatteet, lavasteet; aikaisemmat rajat rikkonut klassinen musiikki) komea esillepano onneksi auttaa jaksamaan vaivaannuttavimpien hetkien yli.

Tiedot

Coco Chanel & Igor Stravinsky

ENSI-ILTA 4.9.2009

Ranska 2009
OHJAUS Jan Kounen
KÄSIKIRJOITUS Chris Greenhalgh omasta romaanistaan
TUOTANTO Chris Bolzli, Claudie Ossard
KUVAUS David Ungaro
LEIKKAUS Anny Danché
MUSIIKKI Gabriel Yared

PÄÄOSISSA:

ANNA MOUGLALIS – Coco Chanel
MADS MIKKELSEN – Igor Stravinsky
ELENA MOROZOVA – Catherine Stravinsky

KESTO 118 min