Julkaistu: 06.08.2009

Muutoksen aika

Kellariteatterin uusi produktio on syntynyt ryhmän yhteiskäsikirjoituksena ja käsittelee ajankohtaista aihetta. Keskushenkilöksi nousee kiinnostavasti nykyinen ympäristöaktivisti Al Gore.

Kellariteatterissa on tartuttu aiheeseen, joka ei jätä ketään kylmäksi. Ilmastonmuutos koskee jokaista ihmistä, vaikka sen herättämät tunteet saattavat vaihdella välinpitämättömyydestä katkeruuteen, pessimismistä aktiivisuuteen.

Muutoksen aika –esityksen väliajalla ehdin vaihtaa pari sanaa ohjaaja Timo Raidan kanssa. Hän sanoo esityksen olevan poliittista teatteria, jolla pyritään vaikuttamaan katsojan asenteisiin. Kiinnostavaksi vaikuttajaksi Raita mainitsee Bertolt Brechtin näytelmän Galilein elämä. Tasan neljäsataa vuotta sitten maailmankuvamme mullistanut tähtitieteilijä joutui arestiin, hänet pakotettiin kieltämään tutkimustuloksensa ja hänet yritettiin vaientaa kuoliaaksi. Raita on löytänyt analogian Galileista ilmaston muutosta käsitteleviin tutkimuksiin ja politiikkaan.

Esitys tapahtuu kahdella aikatasolla. Ensimmäisessä seurataan amerikkalaisten tutkijoiden Roger Revellin ja Charles Keelingin vaiheita 1950-luvulta alkaen. He tekivät uraauurtavaa tutkimustyötä ilmastonmuutoksesta, joista myöhemmin täpärästi presidentinvaalin hävinnyt Albert(Al)Gore kiinnostui.

Toisessa tarinassa eletään 2000-luvun Suomessa, jossa nuorten juppien elämäntapa törmää rajusti ympäristöaktivistien aatteisiin. Galileo Galilei ei esiinny näytelmässä hahmona, vaan symbolina toisinajattelijoiden puolesta.

Timo Raidan ohjauksessa käytetään kivasti hyväksi letkeää, improvisoidun oloista kerrontaa. Yleisölle keskitetään suoraa puhetta ja yleisön kanssa myös leikitellään. Albert Gorea esittävä Markus Virtanen noudattaa alusta alkaen Brechtin eeppisen teatterin perinteitä esitellen yleisölle roolihahmonsa ja ajan, jossa liikutaan. Jukka Heiskasen esittämä Roger Revelle hääräilee luontevan oloisesti lavan takaosaan sijoitetun ääni- ja valopöydän kanssa, soittelee Elvistä ja vetää röökiä. Täytyihän vastuunkantajallakin olla paheensa. Aisaparina toimii mainio, ilmeikäs Ilja Mäkelä.

Toisessa tarinassa seurataan koulua, jossa opettaja Asikainen (Ilja Mäkelä) yrittää saada oppilaat kiinnostumaan historiasta, ympäristöstä ja tulevaisuudesta. Teinien joukosta erottuvat etenkin Perttu Hangaslahden esittämä rikkaan perheen lapsi Mika, sekä Esa Kukkosen anarkismiin kallellaan oleva Juha. Komppaavia tyttöystäviä tulkitsevat Elina Keinonen ja Saija Viitala. Tässä tarinassa alkaa kasvu kohti aikuisuutta, omantunnon kuuntelua ja moraalia. Mika peittää tyttöystävänsä koruilla ja kiiltävillä mainoskasseilla, Juha turvautuu arveluttavasti suoraan toimintaan. Nuoret näyttelijät tekevät hyvää työtä, mutta ihmissuhteiden kiemurat eivät vie juonta tarpeeksi eteenpäin.

Rapakon toisella puolella on kiinnostavaa kähmintää, jopa salaliittoja. Niina Vuorisara muuntautuu useisiin rooleihin, muun muassa seksikkään pelottavaksi vaikuttajaksi, joka aikoo estää Goren ilmastonmuutostutkimusten julkistamisen ja uhkaa estää hänen poliittisen etenemisensä. Kuten muistetaan, Bush Jr. voitti vaalit Al Gorea vastaan täpärästi ja hämärissä olosuhteissa. Näytelmä kyseleekin rivien välistä, millainen maailma olisi nyt, jos muutaman sadan äänen tappio olisi oikeudenmukaisesti tutkittu. Näistä kiinnostavista kiemuroista olisi mielellään kuullut enemmänkin, sillä näytelmä on kääntymäisillään jännittäväksi trilleriksi. Käsiohjelmasta käy ilmi, että työryhmä on tutustunut kiitettävän tarkasti taustatietoihin, joten kapasiteettia olisi riittänyt.

Esityksen rytmi risteilee kuitenkin USA:n ja Suomen välillä. Perttu Hangaslahden machoilevan, mutta rehellisen röyhkeän olemuksen puristuksessa Elina Keinosen rooli löytää omantuntonsa viimeistään jenkkeihin sijoitetulta kihlausmatkalta.
Näyttämön taakse heijastetun videon kuva puhuu korutonta kieltään: tuhosta kertova punainen käyrä kipuaa vain jyrkästi.

Yhteistä sopua ja maailmankuvaa etsitään lopulta huumorin keinoin. Kanssatoveriemme typeryyden ja maailman muutoksen symboliksi nousseet Helsingin citykanitkin pääsevät lavalle näyttelijöiden hauskasti tulkitsemina.

Timo Raidan ohjaus korostaa onneksi optimismia. Nuorten näyttelijöiden vilpittömät tulkinnat luovat uskoa tulevaisuuteen. Pienten tekojen merkitys korostuu. Loppukuvassa tehdään komeasti kunniaa Al Gorelle, joka jää taustalle pitämään powerpoint-esitystään. Kiinnostava ja puhutteleva esitys tärkeästä aiheesta.

Tiedot

Muutoksen aika

OHJAUS: Timo Raita
ROOLEISSA: Jukka Heiskanen, Ilja Mäkelä, Niina Vuorisara, Elina Keinonen, Saija Viitala, Esa Kukkonen, Perttu Hangaslahti, Markus Virtanen
LAVASTAJA: Jere Kolehmainen
VALOKUVAT: Kai Bäckström
OHJAAJAN ASSISTENTTI: Eeva Kukkonen
KÄSIKIRJOITUS, VALOT, VIDEOT, ÄÄNET, PUVUSTUS JA TUOTANTO: Työryhmä

Ensi-ilta Kellariteatterissa 31.7.2009
Esityksiä 22.8.2009 saakka