Julkaistu: 20.08.2009

Maija Poppanen

Maailman kuuluisin supernanny liitää Kaupunginteatteriin Hans Berndtssonin ohjauksessa. Luvassa on teatterin taikaa, komeita tansseja ja tuttuja melodioita. Nimiroolissa säteilee Emmi Kangas.

Viime syksynä Kaupunginteatterissa hemmoteltiin musikaalin ystäviä melodramaattisella Rebeccalla, keväällä nuorisolle suunnatulla väkevällä Kevään heräämisellä. Nyt viihdytetään lapsia ja lapsenmielisiä, kun maailman kuuluisin lastenhoitaja, supernanny Maija Poppanen lennähtää näyttämölle Kaupunginteatterin suurtuotannossa. Esitys perustuu Disney-yhtiön versioon P.L. Traversin tarinoista, juonen on nivonut yhteen Julian Fellows. Tuttujen melodioiden rinnalla kuullaan uusia, joista, sekä laulujen sanoista vastaavat George Stiles ja Anthony Drewe.

Suurten nimien pyörityksessä herää jälleen kysymys taideteoksen formatoinnista. Kyllä Maija Poppanenkin formaattiin perustuu, mutta väljästi. Teatterinjohtaja Asko Sarkola on julkisuudessa älähtänyt epäilyille, että Maija Poppanen olisi pelkkä formaattiin sidottu kopio. Tarinan runko ja laulut ovat kyllä tuontikamaa, mutta kaikesta muusta, kuten lavastuksesta, koreografiasta ja esitystyylistä vastaa kaupunginteatterin laaja koneisto. Laajuus merkitsee tässä tapauksessa myös kansainvälisyyttä, sillä ohjaajaksi on saatu Ruotsista musikaaleihin erikoistunut ohjaaja Hans Berndstsson. Hänen käsialaansa oli Kaupunginteatterin edellinen Disney-tuotannon ohjaus Kaunotar ja Hirviö.

Maija Poppanen on odotettu, kiinnostava teatteritapaus. Poppasen tarina on arvoituksellinen. Viime keväänä yleisradion mainiossa ohjelmasarjassa Kuka on kukin kirjallisuudessa pohdittiin P.L. Traversin luomaa erikoista hahmoa. Maija Poppanen on puoli-ihminen, osa hänestä on enkeliä, osa taikuria, osa jotakin muuta.

Maija Poppanen on sankaritar, hän lumoaa lähipiirinsä. Mutta samalla hän on huijari, joka jättää lapset tuosta vain, palaa ja katoaa taas. Jokin outo asia pakottaa hänet toimimaan näin. Nykytutkimuksen valossa nimimerkillä kirjoittanut kirjailija sijoitti hahmoon ehkä rankkoja lapsuuden kokemuksiaan. Kuinka sitten Poppasen arvoitus avautuu kaupunginteatterissa?

Maija Poppasen tarina kerrotaan romanttisen nokikolarin ja taivaanrannanmaalarin kautta, jota tulkitsee kauniisti ja energisesti Tuukka Leppänen. Itse Poppasena nähdään sensuelli Emmi Kangas. Näiden kahden hahmon välillä on arvoituksia ja säpinää, säpinää näyttelijöiden välillä olisi voinut olla vähän enemmänkin.

Katariina Kirjavaisen lavastus avautuu kauniin sinertävässä valossa viktoriaanisen ajan interiööreistä puistoihin ja kattojen yläpuolelle. Esityksen lumoavimmat hetket taitavat melkein olla Tuukka Leppäsen tunnelmoivassa laulussa, kun taustalla kuultaa sinertävä iltamaisema projisoituine lintuineen.

Eero Saarinen ja Tove Wingren tulkitsevat tarinan avioparia, joilla on kurittomat kakarat. Näkemässäni miehityksessä nuorisoa tulkitsi taitavasti Katariina Riekkola ja Alvari Stenbäck. Vaikka tarina sijoittuu viktoriaaniseen aikaan, jotenkin yllättävän tutusti lasten levottomuuden syy on vanhempien ajan puute. Alkupuolella Saarinen levittelee neuvottomasti käsiään, kun täytyy kiirehtiä töihin, eikä Wingrenin hahmoltakaan riitä keinoja lastensa kaitsemiseen. Lastenhoidosta ei tunnu tulevan mitään. Tomera taloudenhoitaja Jonna Eiskonen on myös pulassa.

Kuin vastauksena taivaasta näyttämölle sananmukaisesti lennähtää Emmi Kangas Maija Poppasen hahmossa. Hän on kaunis, notkea ja hyvä-ääninen näyttelijätär. Tässä produktiossa Poppasen roolia on kuitenkin selvästi stilisoitu. Hän ei ole ihan niin outo kuin alkuperäisessä tarinassa. Juonta on myös suoristettu tanssikohtausten tieltä. Mukana on tosin monta Poppasen kepposta, mutta henkilöhahmon arvoituksellisuutta on loivennettu. Silmäniloa saadaan monista taioista Kirjavaisen lavastuksessa. Patsaat heräävät eloon ja astiakaappien sisällöt lentävät.

Tanssikohtaukset lauluineen ovat omaa, upeaa luokkaansa. Hienoista koreografioista vastaa Rebecca Evanne. Erityisen mainio on Poppasen erikoisluonteesta kertova ”Superhyperpoppelisti”, jossa tanssin pyörteet ja laulu saavat rinnalleen päätä pyörryttävän käsiakrobatian. Nokikolarien ryhmätanssi steppeineen on myös huimaa ja nautittavaa katseltavaa.

Berndtssonin ohjauksessa korostuu lämpö ja yksinkertaisten totuuksien oivaltaminen. ”Tärkeimmät asiat näkee sydämellä” on ehkä klisee, mutta silti elämän vahvimpia opetuksia. Saarinen ja Wingren näyttelevät kauniisti toisensa löytävän pariskunnan rooleja. Poppanen avaa pariskunnan silmät vihdoinkin rakastamaan lapsiaan aidosti ja aikaa antaen. Isä oppii lennättämään leijaa pankkitouhotusten sijaan. Lapsellistako? Ehkä, mutta ajassamme tärkeää opittavaa.

Esityksessä vilahtelee pienemmissä rooleissa kaupunginteatterin loistavia näyttelijöitä, kuten puistonvartijan roolissa Risto Kaskilahti, tuikea pankinjohtaja Heikki Sankari ja etenkin karmea lastenhoitaja Riitta Havukainen. Havukaisen ihana karisma on niin hurmaava, että hän on miltei syödä Emmi Kankaan.

Teknisen ilotulituksen, tanssin ja laulujen pyörteissä jää miettimään, kuka Maija Poppanen on. Ohjaus korostaa energisyyttä ja efektejä, siksi jäin kaipaamaan Emmi Kankaan tulkinnalta salaisuuden jakamista. Mutta hän lentää esityksen lopussa pois, jättäen salaisuuden omakseen. Jäljelle jää lapsenomainen kaipaus.

Tiedot

Maija Poppanen

Perustuu P.L. Traversin kertomuksiin ja Disney tuotantoon

KÄSIKIRJOITUS: Julian Fellows
MUSIIKIT JA SANOITUKSET: Richard ja Robert Sherman, George Stiles, Anthony Drewe
MUSIIKILLINEN NEUVONANTAJA: Nick Davies
SUOMENNOS: Mikko Koivusalo
OHJAUS: Hans Berndtsson
ROOLEISSA: Emmi Kangas, Tuukka Leppänen, Eero Saarinen, Tove Wingren, Katariina Riekkola, Alvari Stenbäck, Jonna Eiskonen, Riitta Havukainen, Hanna Kaila, Kirsi Karlenius, Risto Kaskilahti, Ilkka Kokkonen, Antti Lang, Margit Lindeman, Heikki Sankari, Riitta Havukainen ym.
LAVASTUS: Katariina Kirjavainen
VALOT: Mika Ijäs
ÄÄNISUUNNITTELU: Eradj Nazimov
KAPELLIMESTARI: Kristian Nyman
PUVUT: Sari Salmela

Ensi-ilta Kaupunginteatterissa: 13.8.2009