Leikkinä lumeen valtakunta

”Leikki ei ole totta, vaan se luo oman todellisuutensa. Siitä myös teoksen nimi, jossa valtakunta on lume, ei lumi”, kertoo Katarina McAlester. Hänen uusin teoksensa Leikkinä lumeen valtakunta on ensi-illassa Zodiakissa Kaapelitehtaalla tänään torstaina 16.4.2009.

Teatterikorkeakoulun lehtorina sekä Jojo – Oulun tanssin keskuksen taiteellisena johtajana työskentelevä McAlester on tutkinut leikkivän ihmisen olemassaoloa maailmassa. Hänen mielestään moni asia on leikkiä, ennen kuin muuttuu kulttuuriksi. Samalla hän pohtii tapojen ja toimintojen vakiintumista yhteiskunnassa. Tanssin yhteys leikkiin on hänelle selvää. ”Ihminen leikkii tanssin sisällä.”

Tanssijat heittävät näyttämöllä tikkaa, mutta muuten kyseessä on tanssiteos, ei leikkien ja pelien seuraaminen. ”Leikki on häivytetty teoksen sisään tanssiin, toki tanssissakin on sääntönsä. Enemmän, kuin varsinainen leikki tai peli, teoksessa näkyvät ne merkitykset ja kokemukset, joita meillä on.”

Leikkien äärellä näyttämöllä nähdään viisi tanssijaa. Koreografin mukaan teokseen syntyy tietoista ristiriitaa eri kulttuureista ja taustoista lähtöisin olevien tanssijoiden ansiosta. Ilona Kenova on Suomessa opiskellut tšekkiläissyntyinen tanssija, Andrius Katinas tulee Liettuasta. Henna Holma on oululainen tanssija ja tanssinopettaja, Pohjois-Suomessa tunnettu esiintyjä, jota ei vielä paljoa ole nähty pääkaupunkiseudun näyttämöillä. Mirva Mäkinen nähtiin joku aika sitten Joona Halosen teoksessa Whispering Cosmos.

Kokenut Eero Vesterinen loukkasi polvensa jokin aika sitten toisessa teoksessa. Positiivisesti ajatteleva McAlester ei kuitenkaan ole masentunut asiasta. ”Tämä on pakottanut meidät miettimään leikkiä ja luovuutta yhä syvemmältä. Nyt pelataan niillä korteilla, mitä on”, hän sanoo ja nauraa Vesterisellä olevan ”kävelevän miehen rooli”.

Teoksen dramaturgian kokoaminen on lähtenyt tanssijoiden omista tarinoista ja kokemuksista leikeistä, jokaiselta on tullut joku osa. Lisäksi koreografi on tutustunut leikkien historiaan. ”Lopputulos ei silti ole leikkien kuvittamista.”

McAlesterin mielestä leikille on sallittua tietty vastakkainasettelu vakavan ja naurettavan kesken. Näkemysten ja tyylien ristiriidat risteilevät teoksessa.

”Tavallani haluan antaa ajattelemisen aiheita nykypäivän elämään, ja olla myös yhteiskuntakriittinen. Tuntuu, että elämässä on vähän tilaa leikille, koska aina on oltava tehokas. Haluan tuoda esiin leikkivän ihmisen olemassaolon, leikin itseisarvona.”

Teoksen äänimaailma on äänisuunnittelija Kristian Ekholmin luoma, ja teos on läpisävelletty. ”Joitakin varmasti kaikkien tunnistamia tunnareita on mukana, muuten sävellykset ovat Ekholmin”, kertoo McAlester. Valosuunnittelu on William Ilesin puvustus Karoliina Koiso-Kanttilan käsialaa.