Julkaistu: 23.04.2009

Bakkantit 3

Und er libet -ryhmän Bakkantit-sarjan kolmas ja viimeinen osa vetää lähes sanattoman ilmaisullisen kielen kireälle, ja soittaa sitä kaikesta rönsyilevyydestään huolimatta eleettömän kauniisti. Euripides elää voimakkaina juonteina tätä päivää peilaavassa tulkinnassa.

Ryhmän edellinen esitys Bakkantit 2 viipyili kohtaamattomuuden kohtuuttomuudessa. Nyt kohtuuttomuus astuu toiselle, ilon tasolle. Euripideen tragedia kiedotaan kaikille aisteille makeaan kääreeseen.

Huhtikuu on kuukausista julmin, sanoi T.S. Eliot, ja vaikka hän osui oikeaan, onnistui hän myös luomaan ikuisesti monistuvan lauseen, jonka kliseelaahus levittäytyy pitkänä ja painavana taiteen ylle ja pehmentää sitaatin alkuperäisen merkityksen. Anna-Mari Karvosen ohjaaman Kiasma-teatterissa esitettävän Und er libet -ryhmän uutuus antaa kevään kukkia raa’asti ja yhdistelmä toimii huumaavan hyvin, kliseet alkavat heti alkuhiestä alkaen rakoilla ja repeävät pian kokonaan pois.

Und er libet -ryhmän tulkinnan mukaan Euripideen Bakkantit-tragedian (404 eaa) bakkantit ovat hedonisteja, narsisteja ja aggressiivisia. Kevään kunniaksi ryhmä halusi tehdä kuitenkin valoisan esityksen, päättymättömät juhlat. Juhlissahan on kamalinta se kun ne loppuvat. Miten siis lopettaa lopettamatta?

Euripideen tragedia ei ole toiminut pelkästään inspiraationa teokselle. Seitsemän esiintyjän joukko (Ville Ahonen, Marianna Henriksson, Saku Koistinen, Anna Mustonen, Miikka Tuominen, Saara Töyrylä ja Laura Vesterinen) kohtaa monia alkuperäisteoksen teemoja.

Hanna Käyhkön suunnittelemassa lavastuksessa ja valosuunnittelussa tila on itsessään jo poseeraava, vaalea jotenkin mainosmaisella tavalla ja antaa narsisteille tilaa kukkia. Esiintymislavalle voisi kuvitella mainosvalokuvauksen tai catwalk-kävelyn tai luksusluokan bileet parhaaseen kulutusjuhlatyyliin. Tilassa liikutaan aluksi rave-henkisesti ja hiljalleen yhä hurmoksellisemmin. Alun asetelma antaa sävyn, jota oikeastaan koko teos jossain määrin noudattaa: koko ajan pysytellään hauskanpidon ja hurmoshengen rajalla.

Euripideen tragedian tulkintaan valittu linja sopii sikälikin, että juuri hän aikoinaan uudisti tragedian henkilökuvausta tekemällä sankareista realistisempia ja rikkonaisempia kuin aiempien tragedioiden poikkeusyksilöt. Euripides kuvaa kaikissa tragedioissaan, mutta tietysti ennen kaikkea Bakkanteissa poikkeuksellisia mielentiloja, irrationaalisia tekoja sekä sitä hulluuskohtauksen jälkeistä vähittäistä palautumista, kun henkilö ymmärtää kauheat tekonsa.

Hauskanpito ei kuitenkaan ole leikistä, vaan eräänlaisista rajanylityksistä ja lipsahduksista tehtyä. Tiiviin ilmaisun rikkovat tahattomat kömpelyydet: asetelmassa joku aina välillä lipeää. Kun muut hahmot kaatuvat kouristuksista kärsien maahan, yksi ei vaan lakoa, vaikka kouristuksia tulee. Vaalean tilan erityisen kuultavaksi tekevä valo vedetään kesken kaiken black outiksi muutaman kerran, ja yksi näyttelijä jää hortoilemaan eksyneenä. Humoristiseksi tehdään myös esityksen seremoniallisuus. Kun Euripideen tragediassa ylipappi Teiresias puhuu teologista hölynpölyä, luetaan esityksessä puolestaan summamutikassa onnenkeksien ja surunvalitteluadressien sanomia.

Heidi Lindin ja Masi Tiitan äänimaailma on teoksen tärkeimpiä osa-alueita. Se antaa näyttämökuvalle, jokaiselle liikkeelle ja laululle lopullisen lavastuksen. Huumaava massa suuntaa energiaa ylös ja räjäyttää aina välillä tunnelman kattoon. Näyttelijät tuntuvat olevan eri elementtien heitteleminä. Tanssi, maahan retkahtamiset, lähenemiset ja loittonemiset tuntuvat tapahtuvan ulkopuolisten voimien käskystä. Musiikkinumeroina kuullaan äärettömän heleää miesääntä ja cembalon mekaanisuudessaankin hauraita ja hengittäviä säveliä. Väripaletti valuttaa vaalean lisäksi vaaleanpunaista katumuksen ja viettelyn väriä sekä muita karkkivärejä ja kukkien loistoa.

Noin tunnin mittainen liikkeen, äänen, staattisuuden ja ekspressiivisten kuvien ekstaattinen, taivaan porttien jälkeenkin jatkuva bakkanaali luo yhtä aikaa virtaavan ja staattisen vaikutelman. Jotain on puhkeamassa, ja samalla jo puhjennut. Jotain sellaista odotetaan, joka on varmasti jo saapunut. Kevään vertauskuvista tuleekin taas totta. Katsastusmiehen asenteella teoksesta saattaisi löytää jotain, jota tavataan sanoa tekotaiteelliseksi, muttei ainakaan minun tee mieli heittäytyä sellaiseksi ilonpilaajaksi, sillä Bakkantit 3 on paradokseista tehty.

Tiedot

Und er libet: Bakkantit 3

Kiasma-teatterissa 22.-30.4.2009

Ohjaus: Anna-Mari Karvonen
Esintyjät: Ville Ahonen, Marianna Henriksson, Saku Koistinen, Anna Mustonen, Miikka Tuominen, Saara Töyrylä, Laura Vesterinen
Valosuunnittelu: Hanna Käyhkö
Maskeeraus : Laura Käyhkö
Äänisuunnittelu: Heidi Lind ja Masi Tiitta