Julkaistu: 19.02.2009

Näytät vieraalta rakas

Marjo Niemen sympaattinen näytelmä muuttaa Teatteri Jurkan näyttämön lentokentän terminaaliksi, jossa odotukset ja todellisuus törmäävät. Hyvässä näyttelijäkaartissa muun muassa legendaarinen Saara Pakkasvirta.

Marjo Niemi on joukkueineen rakentanut varsin toimivan pienoisdraaman siitä, kun lähimmäinen alkaa tuntua oudolta. Näinhän voi käydä kipeästi kaksoiselämää elävien kanssa. Mutta positiivisiakin pirskahduksia saattaa tulla, kun rakkaasta paljastuu uusia ideoita ja voimavaroja. Niemen näytelmä häilyy tässä rajamaastossa.

Draaman lähtökohta on uskottava. Enemmän tai vähemmän sekaisin oleva perhe odottaa kotiin YK-joukoissa palvelleen toverinsa jäännöksiä Seutulassa. Sinkkiarkussa tulevaa Harria odottavat äiti Irja (Saara Pakkasvirta), Harrin rakas ja juuri synnyttänyt Ise (Hanna Raiskinmäki), Harrin sisko Siru (Joanna Haartti) ja edesmenneen bestis Juha (Mikko Pörhölä).

Kunkin elämä on mennyt vähän niin ja näin. Irja on hiihtänyt aina suoraan, koska lapsena annettiin liian pitkät sukset, joilla ei voinut kääntyä. Siru etsi syliä Intiasta ja huumesekoiluista. Ilse halusi miehen ja kodin, mutta ne saatuaan ei tiennyt, mitä sai. Juha palloili elämänsä toisten välissä ja oli kaikille kiva, mutta jäi aina itse ilman.

Draaman lakien mukaan kukin alkaa tilittää tunteitaan edesmennyttä kohtaan, joka puheitten perusteella oli varsinainen yli-ihminen. Intohimon, kateuden ja katkeruudenkin tunteet leiskuvat. Kunnes piinaavassa odotuksessa tapahtuu vihdoin käänne. Terminaalin odotuspenkki muuttuu ruumiskirstuksi ja samalla vainajasta alkaa paljastua salaisuuksia. Nämä tiedot kääntävät asetelman päälaelleen ja alkaa uusi kujanjuoksu siitä, kuka rakastaa ketä ja mikä on elämän todellinen suunta. Satiirinen komedia alkaa saavuttaa todellisuutta ja aitoa sanottavaa. Taustaäänenä jyskyttävä sydän muuttuu painostavaksi biitiksi.

Niemi on saanut ohjattavakseen hyvän ryhmän. On hienoa nähdä lavalla legendaarinen Saara Pakkasvirta itsepäisen mummon roolissa. Karisma ja omaperäinen huumori ryyditettynä seksikkään käheällä äänellä on toimiva yhdistelmä, joka vain vuosien myötä paranee. Hanna Raiskinmäki tuo tilanteeseen toimivan vastavoiman pippurisena leskiminiänä. Surun myötä räjähtävä raivokohtaus on hurjaa katsottavaa. Porukan renttu, mutta liian kiltti Juha (Mikko Pörhölä) on myös uskottava tiskirätin roolissaan, jonka yli kävellään. Roolihahmo joutuu vaikuttavasti tilille todellisten valintojensa edessä.

Esityksen erityinen vetonaula on uskomaton Joanna Haartti. Monipuolinen, lausuntaakin kokeillut taituri on varsinainen elohopea, jonka näyttelijänlaatu hakee Suomessa vertaistaan. Haartti taitaa uskomattoman tyylittelyn ja tasapainottelun monimielisen huumorin ja vakavuuden, aitouden rajoilla. Tai ehkä juuri virtuoosimainen äänellä leikittely ja pelaamisen taito yleisön kanssa ovat sitä aitoa Haarttia. Markus Tsokkisen lavastuksessa on toimivaa klaustrofobiaa.

Näytät vieraalta rakas on varsin sympaattinen esitys, ei mikään uusien ideoiden esittelykeidas, mutta teemaltaan yllättävä ja piristäväkin kokemus. Marjo Niemi on onnistunut tuomaan Teatteri Jurkan intiimille näyttämölle terminaalin, josta matka lähteekin itse kunkin sisimpään. Käsiohjelmaakin kannattaa katsoa tarkemmin, siellä on kokeilemisen arvoisia selviytymiskeinoja paniikkitilanteisiin.

Tiedot

Näytät vieraalta rakas

KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS: Marjo Niemi
ROOLEISSA: Joanna Haartti, Saara Pakkasvirta, Mikko Pörhölä, Hanna Raiskinmäki
LAVASTUS JA PUVUSTUS: Markus Tsokkinen
VALOSUUNNITTELU: Anna Rouhu
ÄÄNISUUNNITTELU: Iiro Ollila

Kantaesitys Teatteri Jurkassa 12.0.02