Julkaistu: 05.02.2009

Me on enemmän

Kellariteatterin uutuus nauraa työelämän omituisuuksille. Me on enemmän näyttää, miten työpaikka voi muuttua varsinaiseksi helvetiksi, kun erilaiset tehokkuusvaatimukset viedään todella pitkälle. Mutta onko kyseessä vain työpaikan ongelmat? Vai ylipäätään ihmselon eripuran?

Konsulttifirma MeMe -yhtiössä ei henkilökohtainen elämä saa tunkeutua häiritsemään työntekoa ja työntekijöiden keskinäisiä suhteita. Kellariteatteriin on lavastettu leveä tila, jossa näyttelijät istuvat rinnakkain työpisteissään. Viikon työntekijä istuu korkeimmalla ja pomo taaempana kaikkein korkeimpana omassa työhuoneessaan. Kellossa ei ole viisareita. Kännykät ja sormukset jätetään työpäivän ajaksi laatikkoon.

Me on enemmän alkaa yhteishengen nostatuksella ja päättyy kaaokseen. Yhteishenki alkaa säröillä lopullisesti siinä vaiheessa, kun paikan avainta ei löydy ja paikalle saapunut ulkopuolinen toimittaja kiristää hermoja urkkiessaan asioita ja sekoittaessaan sekavia suhteita. Ilja Mäkelä on ohjannut näytelmän näyttelijävetoiseksi ja rennoksi. Etualalle nousevat yksittäiset kohtaukset, joissa työntekijät kohtaavat toisensa ehkä ensimmäistä kertaa jonain muina kuin työpaikan koneiston osasina.

Kohtaamisista tihkuu materiaalia henkilöiden taustoista ja myös siitä suuremmasta kuviosta, jonka osasia työntekijät tietämättään ovat. Käsikirjoituksen ja ohjauksen ansiot ovat luontevuudessa ja pakottomassa komiikassa. Näyttelijäntyölle roolien tekeminen on varmasti ollut myös opettavaista, sillä nimenomaan salailuun, paljastamiseen ja hämäämiseen perustuva näyttelijäntyö antaa runsaasti mahdollisuuksia myös varsin karikatyyrimäisten hahmojen rakentamisessa. Liiallinen tyypittely lyö paikoin yli, vaikka jokaisen näyttelijän kohdalle sattuu myös todella herkullisia hetkiä.

Työntekijöissä riittää kulkijaa joka lähtöön. On kaunis ja onnettomasti työkaveriinsa rakastunut Kukka (Josefina Rautiainen), naistenmies Daniel (Jere Kolehmainen), pehmopoika Joonatan (Panu Poutanen), tehosuorittaja Nea (Ida Rantaeskola) ja karski Vuokko (Emilia Lehmonen). Hullunkiilto silmissä yritystä johtava Loviisa (Sanna Liski) taitaa olla ainoa, jolla on vähän raskaampaakin salattavaa. Toimittaja Aurora (Anna-Reetta Mäkinen) sekä murkkuikäinen Miro (Joonas Snellman) joutuvat vahingossa todistamaan työpaikan poikkeustilaa.

Kokonaisuudessa vakuuttaa näyttelijöiden kyky saada kiinni näytelmän tummasta huumorista niin, että silti jokaisessa näyttelijässä säilyy varsin sympaattinen ja aika koskettavakin ydin. Sen sijaan väliajan kanssa pitkäksi venyvä esitys olisi voinut olla rytmiltään ja vaihdoiltaan tarkempi. Roolien työstämisessä pikkuasioiden hiomiseen, kuten katseisiin käytetään kunnianhimoisesti aikaa. Kun taas joidenkin isompien joukkokohtausten energiataso vaikuttaa välillä vähän lässähtäneeltä.

Me on enemmän antaa viihdyttämisen lisäksi ajateltavaa. Vaikka nykypäivän satiiri maalataan varsin leveällä pensselillä, on siinä kunnianhimoista vääntöä kaiken huumorin alla. Työpaikan oudot tavat antaa sanktioita alkavat muistuttaa minkä tahansa pienen yhteisön tai piirin meininkiä. Jotain vain saa ja jotain vain ei saa tehdä. Logiikka ei välttämättä aukea kuin sisäpiiriläisille, jos heillekään. Ainoa, mikä on varmaa, on se, että jos itseä rangaistaan, janoaa rangaistusta muillekin ja kierre jatkuu.

Yksityiselämän piilottaminen johtaa MeMe-yhtiössä siihen, että pienetkin muruset työntekijöiden henkilökohtaisesta elämästä joutuvat hävyttömän mielenkiinnon ja julman pilan kohteeksi. Siten Me on enemmän onnistuu olemaan muutakin kuin nykyisen työelämän pilkkaa. Sehän on selvästi nykypäivän ihmissuhteiden tarkka kuva. Sillä kukapa haluaa antaa kenellekään itsestään enää mitään, sehän on kilpailuedun antamista.

Tiedot

Me on enemmän

Ensi-ilta 30.1.2009 Kellariteatterissa

OHJAUS: Ilja Mäkelä
KÄSIKIRJOITUS: Jukka Heiskanen, Elina Keinonen, Ilja Mäkelä, Markus Virtanen ja Niina Vuorisara
TUOTTAJA: Aapo Juusti
ROOLEISSA: Jere Kolehmainen, Emilia Lehmonen, Sanna Liski, Anna-Reetta Mäkinen, Panu Poutanen, Ida Rantaeskola, Josefina Rautiainen ja Joonas Snellman
PUVUSTUS: Aino Jolkkonen
LAVASTUS: Kiira Sirola
ÄÄNISUUNNITTELU, MUSIIKKI: Matias Poijärvi
VALOSUUNNITTELU: Aapo Juusti
VALOJEN AJO: Emilia Tuovila
VALOKUVAT, JULISTE, FLAIERI: Janne Björklund