Julkaistu: 19.02.2009

Elämä on juhla

Zen Cafe -yhtyeestä tunnetun muusikon Samuli Putron sooloura käynnistyy musiikkipohjaisella Elämä on juhla -esityksellä, josta poimitut kappaleet muodostavat myös miehen ensimmäisen sooloalbumin.

Helmikuun lopussa ensi-iltansa saava teos sai alkunsa Putron kirjoittaessa musiikkia syksyllä 2007 Zen Cafen jäätyä telakalle. Muusikko leikitteli ajatuksella esityksestä, joka perustuisi musiikkiin, mutta noudattaisi jonkinlaista laajempaa dramaturgiaa. Kuvataiteilija Terike Haapoja ja äänisuunnittelija Tuomas Norvio innostuivat ideasta ja esityksen työstäminen sai tulta alleen.

Reilun vuoden suunnittelun ja harjoittelun jälkeen trio on valmis astumaan yleisön eteen. Teos rakentuu Putron musiikin ja videoinstallaatioistaan tunnetun Haapojan visuaalisen näkemyksen kombinaatiosta, jossa videolla, valoilla ja äänisuunnittelulla on tärkeä rooli. Putro toimii esityksen ainoana muusikkona instrumentteinaan mm. piano ja kitara. Tekijöiden tavoitteena on välittää tarina katsojille musiikin ja visuaalisten elementtien varassa, joten monologit tai näytteleminen on jätetty pois.

Se, että esityksen kappaleet päätyivät levymuotoon jo ennen ensi-iltaa, on useampien asioiden summa. Oma vaikutuksensa oli Jarkko Martikaisella (YUP) ja tämän saunamökillä, jossa miehet nauhoittivat yksinkertaisia demoversioita Putron sävellyksistä vuoden 2007 puolella. Martikainen päätyi lopulta tuottamaan levyn, jonka äänitykset tapahtuivat syksyllä 2008 ja joka kantaa samaa nimeä kuin esitys.

Elämä on juhla -albumille valikoitui 10 kappaletta, joissa pääosassa ovat Putron sanoitukset. Vaikka irtautuminen Zen Cafesta on havaittavissa (esimerkiksi itsereflektiivisellä kappaleella Hoidetaan kämppä Berliinistä), mistään täydellisestä linjanmuutoksesta musiikkityylin suhteen ei siis ole kyse. Putron lyriikat ovat vuosien varrella aiheuttaneet voimakastakin mielipiteiden jakautumista puolesta ja vastaan. Ekonominen sanojen käyttö ja arkiset asiat ovat Putron tavaramerkki sanoittajana ja soolomateriaali jatkaa tätä linjaa.

Muusikon neljänkymmenen ikävuoden läheisyys kuuluu useissa Elämä on juhla -levyn kappaleiden aiheissa: vihdoin ollaan valmiita sitoutumaan ja lapsetkin ovat tervetulleita. Onneksi Putro ei jymähdä ikääntyvän miehen tilintekoon, vaan osaa kutoa sanoituksiinsa laajemman elämän spektrin. Kantavaksi teemaksi levyllä muodostuukin sympaattinen carpe diem -henki, joka sellaisenaan kuulostaa kliseiden äidiltä. Kliseiden käsittelyssä taitoa onkin kääntää ne urille, joka vetoaa tunteisiin. Tässä Putro onnistuu ainakin kappaleissa Elämä on juhla sekä Tuhkaa korulippaassa. Niistä välittyy aito elämänusko.

Raidat On elettävä huolella sekä Klik sisältävät kivuliaan ajankohtaisia havaintoja yhteiskunnasta ja sen tilasta. Eräänlaisena Suomi soundtrack
-biisinä sekä kotimaisten lauluntekijöiden jatkumon ylistyskappaleena toimiva Helismaa tuntuu pureutuvan pääkaupunkiseutu - muu Suomi -asetelmaan, joka varmasti sanoituksellaan ärsyttää osaa kuulijoista. Luultavimmin siksi, että laulun kaikkien Suomi-stereotypioiden takaa löytyy se mystinen vire, joka sitoo suomalaisia tahtomattaankin kansankuntana yhteen.

Elämä on juhla -esitys on mahdollisuus nähdä Helsingissä vain kolmena iltana Aleksanterin teatterissa, minkä jälkeen se siirtyy kiertämään muuta Suomea.

Tiedot

Elämä on juhla

Aleksanterin teatterissa 26.- 28.2.2009
Liput 18/22 e

www.elamaonjuhla.fi