Sivuaskel 2009

Vuonna 1996 syntyneen Sivuaskel –festivaalin tarkoitus on koko olemassaolonsa ajan ollut tuoda esille 1960–luvulla tapahtuneen tanssitaiteen murroksen jälkeen kehittynyttä tanssiajattelua ja sen virtauksia.

- Nyt tanssi alkaa olla osa yhteiskuntaa, sanoo festivaalin taiteellisen työryhmän johtaja Liisa Pentti. Hänen mukaansa siksi nyt on aika unelmoida uusista mahdollisuuksista.

Yksi yhteiskunnallisen tanssitaiteen ilmenemismuoto on sosiaalinen koreografia. Siinä keskeistä on ajatus taiteen, luovuuden ja sosiaalisten todellisuuksien välisten yhteyksien tutkimisesta ja luomisesta. Festivaalin taiteilijoiden mukaan se voi olla julkisten paikkojen luomista tai yleisön osallistumista teoksen tekemiseen, mutta se ei voi olla jotakin muutakin, vaikka avointen tapahtumien organisointia ja yhteiskunnallisten rakenteiden elävöittämistä liikkeellisen ajattelun keinoin.

Festivaalilla mennään askel eteenpäin. Amerikkalais-saksalainen Steve Valk ja britti Gordon Lawrence tutustuttavat suomalaisia sosiaaliseen unennäköön. Suomessa ensi kertaa vieraileva Lawrence on kehittänyt menetelmän, jossa osallistujat jakavat uniaan toisilleen ja assosioivat vapaasti niiden pohjalta. Menetelmää sanotaan käytettävän yhteisöissä ja yrityksissä, jotka ovat kiinnostuneita organisaatiodynamiikasta, luovasta ajattelusta ja vuorovaikutustaidoista. Tarkoitus on virittää keskustelua vapaassa
ilmapiirissä.

- Yhteiskuntamme on nyt avoimempi ja suvaitsevampi ja hivenen leikkimielisempikin kuin vaikka 30 vuotta sitten. Festivaalilla voimme unelmoida, mitä meidän maailma voisi olla, Pentti sanoo.

Festivaalin esitykset
Ranskalaiskoreografi Boris Charmatz tuo festivaalille ryhmäteoksen Quintet Circle, joka analysoi tanssin, musiikin ja elävän esityksen konventioita ja ehtoja. Säveltäjä Galina Ustvolskayan teoksesta laajentuneen esityksen mainitaan olevan kinesteettinen ja fyysinen, ja festivaalinjohtaja Pentti lupaa sen jättävän jälkensä katsojaan.

Yksi Charmatzin tanssijoista, Latifa Laâbissi, esittää myös sooloteoksensa Self Portrait Camouflage. Teoksessa ranskalainen Laâbissi ottaa kantaa maahanmuuttopolitiikkaan, identiteetin muodostumiseen ja siirtomaahistoriaan. Teemat ovat omakohtaisia, sillä Ranskassa syntyneen Laâbissin omat sukujuuret ovat Algeriassa.

Koreografi Frans Poelstra esiintyy Sivuaskel –festivaalilla jo toistamiseen. Tällä kertaa hänen ja kirjailija Robert Steijnin sekä muusikko Martin Siewertin esitys Feminine Delight käsittelee modernin tanssin pioneereja, joiden he ovat huomanneet lähes poikkeuksetta olleen naisia. Esitys on kuitenkin fiktiivinen taideteos, joka ei pyri esittelemään oikeita ihmisiä.

Irlantilaisen Daghdha Dance Companyn johtaja ja koreografi Michael Klien tuo festivaalille tunnin mittaisen esitysinstallaation Choreography for Blackboards, jossa viisi ennakkoon mukaan kutsuttua esiintyjää piirtää kuudelle liitutaululle ajatuksiaan. Yleisö todistaa piirustuksista syntyviä tapahtumia joko paikaltaan katsomosta tai Zodiakin tilassa liikkuen.

Zodiakin nuorten taiteilijoiden koreografikollektiivi z-score, johon kuuluvat Riikka Teresa Innanen, Jenni Koistinen, Heli Meklin, Sari Palmgren, Anu Rajala, Jaakko Simola ja Virva Talonen, luo yhdessä Steve Valkin kanssa festivaalin kotimaisen tilausteoksen U.N.I (You and I). Tilausteos on monipäiväinen sosiaalisen koreografian tapahtuma Kaapelitehtaan Valssaamossa. Mukana on sosiaalisen unennäön tapahtumia, keskusteluita, työpajoja ja yön yli kestävä esitystapahtuma Yökylässä.

Kaiken muun tarjonnan lisäksi festivaalin aikana voi oppia tanssitaiteesta kuuntelemalla kolme luentoa. Performance lectures –sarjan luennot lupaavat olla enemmän kuin perinteisiä oppitunteja. Filosofian dosentti Jaana Parviainen puhuu 2000 –luvun koreografiasta ja ajatusten laajentamisesta perinteisestä koreografiasta yhteiskunnallisiin kompositioihin. Professori Eeva Anttilan Waking Up –herätys käsittelee yhteisöjen muotoutumista taiteiden ja liikkeen kautta.

Teatterikorkeakoulun koreografian professorina vuoden alusta aloittaneen Kirsi Monnin yhteisluento Michael Klienin kanssa on otsikoitu: Ecological world view and the art of choreography – Meaning creation in dance. Tämä ekologista maailmankuvaa pohtiva luento on englanninkielinen.