Julkaistu: 05.12.2008

The Soundtrack of Our Lives

Filosofisia viitteitä viljelevän ruotsalaisbändin useamman vuoden hiljaiselo päättyy uuden Communion-tuplalevyn myötä.

Yli kolmetoista vuotta kasassa olleen The Soundtrack of Our Livesin musiikkia on määritelty useasti stadionvalmiiksi rokiksi, jota muun muassa aikanaan Oasiksen lämmittelijänä tehty ison luokan kiertue näppärästi tukee. Luonnehdinta ei ole täysin väärä, mutta se on harhaanjohtava yksioikoisuudessaan ja hengettömyydessään.

Yksinkertaiset elementit ja riisuttu kokonaisuus soiton ja instrumenttien suhteen ovat olleet The Soundtrack of Our Livesin toimiva perusresepti, mutta yhtye – varsinkin nokkamies Ebbott Lundberg - on sekoittanut siihen ensimmäisestä levystä Welcome to the Infant Freebase (1996) lähtien annoksen mystikkaa.

Spekulaatiot sanoitusten tai levynkansitaiteen pohjimmaisista merkityksistä ovat liittyneet vuosien ajan oleellisesti bändiin, jota Lundbergin kaftaanikaapuun perustuva keikkahabitus on vain tukenut. Yhtyeen tarjoilemat filosofiset ajatukset ovat ja pysyvät kuitenkin viitteiden ja vihjeiden varassa, joten kuulijalla on vapaus tulkita ja tutkia yhtyeen teoksia juuri sillä tasolla kuin tahtoo. T.S.O.O.L:iin voi siis perehtyä monella tapaa, joko yksinkertaisimillaan taitavia rock-kappaleita ihaillen tai sitten hermetismiin ja astrologiaan siinä sivussa tutustuen.

The Soundtrack of Our Livesin kaikista vahvin puoli musiikin luojana on teosten ajattomuus. Tämä kuuluu myös tuoreella Communion-tuplalevyllä. Teosofiaan viittaavasti nimetyllä, yhtyeen omalla Akashic Records -levymerkillä julkaistu kokonaisuus sisältää 24 kappaletta. Äkkiseltään kyseinen määrä kuulostaa melko hurjalta, mutta yhtye on tunnettu tuotteliaisuudestaan. Vuonna 2005 ilmestynyt, b-puolia ja aikaisemmin julkaisemattomia kappaleita sisältänyt, 32 biisin kokoelma A Present from the Past osoitti, että määrä ei rapista T.S.O.O.L:in tapauksessa laatua. Näin on myös Communionin kohdalla.

Tuplalevy kulkee kirjavana. Herkistely kierähtää vaivattomasti rokimpaan tempoon ja selkeän punaisen langan puuttuminen ei haittaa - kokonaisuus pysyy kasassa sekä kiinnostavana.
Kaunis, aaltoliikemäinen Everything Beautiful Must Die ja karnevaalimaiseksi kasvava, pikantin lisän torvesta saava The Fan Who Wasn’t There nousevat parhaimmistoon, kuten myös hennolla otteellaan vahvasti vakuuttava Second Life Replay.

Sinänsä hyvin toteutettu, Nick Drakelta lainattu Fly menettää TSOOLin tulkintana jotain herkkyydestään. Koko reilun puolentoistatunnin päättää The Passover, jonka elämästä kaikki irti- teema menee sanoituksessa melkein kornin puolelle, mutta ehkä juurikin siksi toimii niin sydämeenottavasti. Levylle piti päätyä vielä Swim Like A Bird (This One Has Not Flown) -niminen kappale, mutta bändi päätyneekin julkaisemaan sen netissä lahjana faneilleen.

Communion on kauttaaltaan yhtyeen oma hengentuote. Sävellys, tavaramerkkimäisesti surrealismiin taipuvainen sanoitus ja äänitys ovat kaikki bändin käsialaa. Tuotantopuoli on ollut vahvasti basisti Kalle Gustafssonin harteilla. Mies on kerännyt kannuksia useiden muiden bändien ja artistien yhteistyökumppanina, joista yksi on suomalainen Underwater Sleeping Society, jota kuullaankin joulukuussa Tavastialla The Soundtrack of Our Livesin lämmittelijänä.

Tiedot

The Soundtrack of Our Lives

Tavastialla 15.12.2008
Liput 25/27€

The Soundtrack of Our Lives: Communion (Akashic Records)

www.tsool.net