Julkaistu: 18.12.2008

Kaukana paha maailma

Ari-Pekka Lahti on tuonut hauskasti ja koskettavasti ikisuomalaisen, uhoavan veljessarjan nykypäivään Tuomo Aitan ohjauksessa.

Aleksis Kivi luonnosteli aikoinaan Seitsemässä veljeksessä myyttisen kuvan suomalaisesta miehestä: hän on työteliäs, mutta sivistystä karttava, hullunrohkea, mutta ujo naisen kanssa, viinan menevä ärripurri, silti sovintoa rakentava ja ikuisesti kaveriaan rakastava jössikkä.

Tunnustettu ja kiitetty näytelmäkirjailija Ari-Pekka Lahti on nyt tuonut nämä jössikät nykyaikaan. Oikeastaan kyse on hyvin vapaasta tulkinnasta, näytelmästä tehty näytelmä. Esityksen nimikin on mukaelma Aleksis Kiven lauseesta. Lahti pohtii, mitä Kiven kirjailemat veijarit saattaisivat puuhata nykyaikana.

Ajatusleikki on hauska ja kunnianhimoinen. Tuloksena on energinen ja vimmainen kohellus, jossa hyvä näyttelijäsarja bailaa ja pohtii syntyjä syviä uskottavasti. Ikäjärjestyksessä Johannes Korpijaakko, Esa-Matti Long, Jarkko Lahti, Antti Holma, Jari Virman, Eero Milonoff ja Juha Varis pistävät reippaasti tuulemaan Otavan tähtien veljessarjana Tuomo Aitan ohjauksessa. Muita rooleja esittää ja tunnelmaa kiinnostavasti shamaaniviululla nostattaa Tuomas Rounakari.

Lahden näytelmässä veljessarja ikään kuin sattumalta kantaa Jukolan veljesten manttelia. Nykyaikaan siirrettyjen miesten kohtalo on paradoksinen: toisin kuin köyhillä Jukolan pojilla, näillä kavereilla on hyvät lähtökohdat, mutta elämänhallinta hukassa. Heillä on tutkintoja ja titteleitä, mutta oma uho ja jääräpäisyys vetävät tilanteet aina solmuun.

Esimerkiksi Juhanista on sorvattu agronomi, joka tyhmyyttään myy ja tuhoaa suuren metsäpalstan epäonnistuneeseen Natura-hankkeeseen. Simeoni on uskonsa kanssa kamppaileva teologi, Aapo turhautunut konsultti. Tuomo Aitan energinen ohjaus korostaa nykyaikaisen menestysetiikan törmäämistä suomalaiseen uhoon. Veljesten keskinäisen kiintymyksen symbolina kukin kantaa hupaisaan näköistä pipoa, eräänlaista junttieuden taistelukypärää.

Katri Renton komeassa lavastuksessa koko Willensaunan näyttämö on kupera nahkainen pallo, kuin suunnaton futis. Maailma on tässä, tule ja potkaise peli käyntiin! Alkuun kaikki näyttää helpolta ja maailma vain veljeksiä varten. Pian peli muuttuu hankalaksi ja pallon pinnalta aukenee houkuttelevia luukkuja tuhoon; huoriin ja juopotteluun.

Juonellisesti Kaukana paha maailma seurailee hyvin väljästi ja symbolisella tasolla Seitsemän veljeksen vaiheita. Tulkinnanvaraa on paljon. Vapaus on toisaalta hyvä, mutta tarkempi struktuuri olisi myös toiminut. Mukana on viitteellisesti muun muassa Hiidenkiven retki, Juhanin kosioreissu Venlan luo ja etenkin Simeonin uni nahkatornista, jossa näyttämö muuttuu pelottavan vaikuttavasti savuavaksi, tuhoutuvaksi maapalloksi. Kohtauksen tunnelma valoineen on hyvin tehokas.

Näyttelijät tekevät hyvin tasaväkistä työtä, kullekin on suotu oma soolonsa uhoineen ja kyynelineen. Johannes Korpijaakko luotsaa porukkaa hienosti perus-suomalaisena Juhanina. Eero Milonoff jää mieleen hauskana nahkatakkimekaanikkona, jolle tärkeää on veljesten yhteishenki. Esa-Matti Longin ja Jarkko Lahden hahmot on piirretty kohti nykyistä bisnesmaailmaa. Antti Holman tulkinta deliriumissaan vapisevasta Simeonista on esityksen vaikuttavimpia hetkiä. Juha Varis on hauska vääräleukaisena Eerona.

Uholle, kiukuttelulle ja ainaiselle sovinnolle annetaan paljon tilaa, kuin Asterixissa ikään. Välillä jatkuva fyysinen kohellus meinaa syödä näytelmän ajatuksen alleen. Esimerkiksi Juhanin avioon astumista edeltävä polttarihumu on hauska, mutta aikaa vievä kokonaisuus. Kesto meinaa koitua esitykselle kohtalokkaaksi. Tunti ja 45 minuuttia on muhkea pala kertaistumalta, kun asiaakin seitsemällä energisellä näyttelijällä on paljon.

Kun veljekset loppupuolella rauhoittuvat, ovat kasvaneet jo vähän erilleen ja vähän pettyneinä tilittävät elämäänsä, esitys löytää ohjauksellisesti uuden tilanteen ja rauhan. Johannes Korpijaakolle, eli Juhanille on loppuun kirjoitettu kiinnostava, luonnonsuojeluhenkinen monologi. Teksti palauttaa esityksen koskettavasti juurilleen, kunnioittamaan Aleksis Kiveä ja rakasta maatamme.

Tiedot

Ari-Pekka Lahti: Kaukana paha maailma

OHJAUS: Tuomo Aitta
ROOLEISSA: Johannes Korpijaakko, Esa-Matti Long, Jarkko Lahti, Antti Holma, Jari Virman, Eero Milonoff, Juha Varis, Tuomas Rounakari
LAVASTUS JA PUVUT: Katri Rentto
MUSIIKKI: Tuomas Rounakari (Shamaaniviulu)
KOREOGRAFIA: Leena Rouhiainen
VALAISTUS: Harri Kejonen
ÄÄNET: Mika Venhovaara

Kantaesitys Kansallisteatterin Willensaunassa 3.12.2008
Esityksen kesto 1t 50min