Julkaistu: 05.11.2008

Supergrass

Brittipopin kultavuosien jälkeen uskottavasti musiikkiuraansa jatkanut Supergrass nähdään marraskuussa ensimmäistä kertaa keikalla Suomessa. Keväällä ilmestynyt kuudes studioalbumi Diamond Hoo Ha lainaa nimensä myös yhtyeen nokkamiesten sivuprojektille.

Supergrass ponkaisi vuonna 1995 hittisinglen Alright myötä brittipopin eturintamaan kamppailemaan niin poppareiden suosiosta kuin New Musical Express -lehden kansitilasta. Silloin triona toimineen kokoonpanon debyyttialbumi I Should Coco tarjoili punkilla maustettua rock-poppia, joka energisyydellään riitti nostamaan Supergrassin brittipop-aallon harjalle.

Kolmetoista vuotta ja viisi levyä myöhemmin, keväällä 2008, ilmestyi Diamond Hoo Ha. Pitkäsoitto on perusrakenteiltaan uskollinen yhtyeen yleisesti kitaravoittoiselle, korkeaenergiselle musiikkilinjalle. Edellisellä Road to Rouen -levyllä (2005) vähentyneet kitarat ovat palanneet voimissaan. Riehakkuusaste tuntuu tosin laskeneen, mutta alkuaikojen pirteysvire tuntuikin välillä melkein keinotekoiselta. Vokalisti- kitaristi Gaz Coombes, rumpali Danny Goffey, basisti Mick Quinn sekä vuodesta 2002 yhtyeen viralliseksi jäseneksi vihdoin luettu kosketinsoittaja Rob Coombes tekevät musiikkia, joka varmastikin jaksaa viehättää vanhoja faneja. Ensikertalaisen levy saattaa jättää ensi kuulemalta kylmäksi.

Supergrass on löytänyt jonkinlaisen välitilan 90-luvun materiaalin ja uuden vuosituhannen tarjoamien musiikkitendenssien välissä. Aloitusraidan Diamond Hoo Ha Manin intro tuo väistämättä mieleen The White Stripesin. Tuttu supergrassmaisuus nostaa päätään niin Rebel In You- kuin 345-kappaleissa. 90-luvun kaikuja vahvistaa ilahduttavalla tavalla surullinen ja raastavuuteen asti kohoava saksofoni biiseissä The Return of… sekä Whiskey & Green Tea. Levyn helmeksi kohoaa loppupuolen Ghost of a Friend. Se on yhdistelmä uutta ja vanhaa, pubityyppistä yhteislaulumaisuutta, rehellistä soittoa ilman kikkailua ja kuitenkin tuoretta otetta. Lisäksi kappale tavoittaa jotain siitä naivista optimista ja elämänvoimasta, jota hitti I>Alright aikanaan myös tarjoili.

Bändi on uransa aikana pitänyt useampia pitkiä taukoja niin keikkailun kuin levynteon välillä. Myös viime vuonna yhtye oli pakotettu tähän basisti Mick Quinnin loukkaannuttua pahasti syyskuussa 2007. Quinnin toipumisen aikana Gaz Coombs ja Danny Goffey alkoivat tehdä keikkoja pienillä lavoilla Diamond Hoo Ha Men -nimisen kokoonpanon muodossa. Sittemmin Duke Diamond ja Randy Hoo Ha -esiintyjänimiä käyttävä kaksikko on jatkanut sivuprojektiaan. Elokuussa duon tekemisistä ilmestyi Coombsin pikkuveljen ohjaama rock-dokumenttielokuva Glange Fever, jossa seurataan heidän pienimuotoista kiertuettaan ympäri Iso-Britanniaa. Goffey kertoi lokakuussa Diamond Hoo Ha Menin äänittävän ensimmäistä pitkäsoittoaan, mutta ei halunnut kertoa prosessista sen enempää.

Tänä vuonna tiensä päähän tuli myös Supergrassin 14 vuotta kestänyt yhteistyö levy-yhtiö EMI:n kanssa. Yhtye on jo perustanut oman levymerkkinsä Supergrass Recordsin, joten hanskojen tiskiin lyömisestä ei ole pelkoa. Nosturiin suomalasia faneja Supergrass saapuu tanssittamaan neljän miehen voimin.

Tiedot

Supergrass

Nosturissa
13.11.2008
Liput 34 e (loppuunmyyty)
www.elmu.fi/