Julkaistu: 06.11.2008

Ars Fennica 2008

Maailman tila
Vuoden 2008 Ars Fennica -palkintoehdokkaiden näyttely on loistava kokonaisuus installaatio-, video- ja valokuvataidetta. Se pureutuu syvälle maailman tilaan ja yksilön tuntoihin.

Vuoden 2008 Ars Fennica – palkinnosta mittelevät viisi taiteilijaa; suomalaiset Maria Duncker (s. 1963), Tea Mäkipää (s.1973) ja Seppo Renvall (s.1963) sekä latvialainen Katrina Neiburga (s.1978) ja virolainen Mark Raidpere (s. 1975). Heidän teoksensa ovat installaatioita, videoteoksia ja valokuvia. Näyttelyluettelossa palkintolautakunnan puheenjohtaja Leena Niemistö kirjoittaa tavoitteena olleen saada ”ehyt ja toisiaan täydentävä kokonaisuus.” Tässä on onnistuttu.

Amos Anderssonin haastavassa 1. kerroksessa on nyt parhain koskaan siellä näkemäni ripustus. Tilassa olevat Dunckerin, Mäkipään ja Renvallin teokset hengittävät samaa ilmaa. Silti ne ovat identiteetiltään vahvoja, tekijöittensä töitä. Ongelmallinen parvitila on saatu loistavasti nivottua kokonaisuuteen kahdella Mäkipään jättimäisellä mustesuihkutulosteella, jotka on valaistu alhaaltapäin. Alhaalla saman taiteilijan Motocalypse Now –teoksen palavat autot tuulilasiin projisoituine hahmoineen viiltelevät selkäpiitä.

Tea Mäkipään osuus on vahva kannanotto ilmastonmuutoksen kourissa kamppailevan maapallon puolesta. Se esittää 10 käskyä uudelle vuosituhannelle (1. Alä lennä, 2. Kierrätä jne.) sekä teoksessa Yleinen uskomus julistaa: ”The Destiny of all Life Lies within Technology”. Mäkipään teokset eivät kuitenkaan tunnu saarnalta, kaikkine muka itsestäänselvyyksineen ne kysyvät mitä oikeasti olemme tekemässä, tajuammeko sitä?

Seppo Renvallilta on ylemmissä kerroksissa esillä kooste hänen videoteoksistaan vuosilta 1993-2007. Alhaalla Mäkipään ja Dunckerin visuaalista juhlaa jatkavat Renvallin teokset Vapautemme hinta (1990) ja EESTAAS (In memoriam Pirkko Lantto). Edellisessä vilahtaa nopealla sykkeellä talvisodassa 1939-40 kaatuneiden sotilaiden kuvia. Jälkimmäinen on kuin moniosainen ja -kuvainen ihmisen koko elämän ja muistojen heijastuma. Jälleen selkäpiissä viiltää.

Maria Dunckerin veistokset, diaesitys ja projisoinnit luovat aivan oman maailmansa, jota eriskummalliset hahmot kansoittavat. Hänenkin teoksiensa kohdalla huomaa kysyvänsä missä olemme, mihin menemme ja keitä olemme! Diaesityksen musiikki (Nousee päivä, Ei aina käy niin kuin haaveillaan ja Herrojen kanssa pellon laidassa) on aivan omiaan tunnelman vahvistajana. Näyttelyn teosten äänimaailmat eivät riitele keskenään, vaan muodostavat myös oman yhteensopivan tilan. Tätä kokee harvoin uusien medioiden näyttelyissä.

Ylemmissä kerroksissa pääsevät esille Katrina Neiburgan ja Mark Raideperen videot. Osa Neiburgan teoksista kuvaa yksilön kokemusmaailmaa hieman ahdistavistakin ja hyvin intiimeistä lähtökohdista ja osa jakaa yhteisöllisiä kokemuksia naistaksikuskien ja tyttöjen käsilaukkujen sisältöjen kautta. Niin hän kuin Raideperekin käsittelevät hyvin voimakkaita tunteita, jopa jollain tapaa piilossa olevaa aggressiivisuutta. Molemmat ovat myös itse teostensa materiaalia hyvin henkilökohtaisella tasolla.

Näyttely tulee olemaan esillä myös Viron taidemuseossa KUMUssa keväällä, jolloin myös voittaja julkistetaan. Näyttelykokemus oli niin upea ja vahva, että voittajasta viis, viisikko on saanut aikaan yhden hienoimmista ja koskettavimmista näyttelyistä miesmuistiin!

Tiedot

Ars Fennica 2008

3.10. - 16.11.2008
Yrjönkatu 27
ma-pe 10-18, la-su 11-17
aikuiset 7 €, eläkeläiset 5 €, opiskelijat 3,5 €, alle 18v. ilmaiseksi
p. 09-6844460
www.amosanderson.fi

Samaan aikaan: Vedenalainen saaristomeri, Jukka Nurmisen valokuvia (16.11. asti) ja Meidän kuvamme; Kansallista taidetta säätiöiden ja yritysten kokoelmista, STSY:n näyttely (9.2.09 asti)